[left]
Olen jo parii otteeseen aiemmin vieraillut Sesongissa, joka on Järvenpään Citymarketin yhteydessä oleva ravintola. Mikä tekee tästä niin poikkeuksellisen? Muun muassa se, että ravintolaa vetää Matti Jämsen, joka tunnetaan esimerkiksi Bocuse d’Or -kisan neljännestä sijasta. Sesongissa ei kuitenkaan ole kyse Michelin-ruoasta, vaan ruoka on paljon rennompaa ja tarjoaa sesonkeihin painottuvaa ruokaa.
Olen itseasiassa käynyt Sesongissa kerran aikaisemminkin. Silloin söin menun, mutta tällä kertaa a la carte -listalla oli niin mielenkiintoisia juttuja, että päädyimme valikoimaan sieltä eri annoksia. Viinilista oli myös ytimekäs, ja jos olisin ollut viikonloppuna liikenteessä, olisin voinutkin maistaa viinejä annosten parina. Nyt arki-iltana otin ennemmin olutta. Illallisseuranani oli kokkikaverini Juha.
Alkuruuaksi tuli minulle sieni aranciniä. Pallo oli juuri sopivasti rapea pinnasta ja pehmeä sisältä. Paistettujen sienten joukossa oli myös hiukan pikkelöityjä kantarelleja, jotka tekivät mausta vielä asteen hiotuneemman. Juhan alkuruoka nieriä oli myös onnistunut: kalan kanssa hiukan hapan piimämäinen kastike yhdistettynä huoliteltuihin rakenteisiin toimi hyvin. Saimme vielä extrana maistaa talon tartaria, joka oli mahdollisesti alkuruuista paras. En ole aikaisemmin syönyt tartaria niin, että annoksessa on jääkylmää kyntelisienilientä, mutta se olikin yllättäen hyvä veto. Maut tulevat eri lämpötiloissa eri tavoin esiin. Talon leipä tuotti myös merkittävää lisäarvoa, ketä ei tykkäisi juureen leivotusta leivästä ja vaahdotusta voista?
[/left]
[right]
[/right]
[left]
[/left]
[right]
Pääruoaksi Waquy-härän Petit Tenderiä sekä vasikkaa muutamassa eri muodossa. Vasikka-annoksesta saattoi päätellä, että valmistukseen on käytetty huomattavasti aikaa, sen verran tiiviitä makuja oli kyseessä. Vastaavasti Waguy-härkä oli juuri niin suussasulavaa, kuin voisi kuvitella. Onhan Waquy laadukasta lihaa. Näistä makujen sinfonioista johtuen, otimme jälkiruokaa vaikka olimme täpöten täynnä. Pieni väliruoka ilmestyi myös ennen jälkiruokaa, ja siitä jäi elävästi mieleen paukkukaramelli.
Minulle tuli jälkkäriksi vohvelia, jäätelöä ja suolakinuskia ja Juhalle mustikkaa eri muodoissa. Suolakinuski, ikuinen lempparini, oli niin hyvää, että sitä olisin voinut yksinäänkin syödä. Annos oli myös äärimmäisen selkeä, joten uskoisin sen maistuvan useimmille ruokailijoille. Mustikka-annos oli selkeästi fiinimpi: oli mustikka maitoa, mustikkasorbettia ja erilaisia pieniä komponentteja. Kaunis annos niin ulkonäön kuin maunkin puolesta.
[/right]
[left]
Kehitettävää
Pääruokalankku oli niin täynnä, että ehkä perunalisäke olisi voinut olla pienessä kupissa vieressä.
Juureen leivotun leiväksi lisäksi olisi voinut olla jotain tummempaa leipää vaihtoehtona, ja tuottaa näin asiakkaalle lisäarvoa olematta kuitenkaan suuri vaiva.
Kehuttavaa
Ruoka oli niin maukasta, että tänne pitää tulla uudestaan.
Kokit viimeistelivät annoksia pöydässä, mikä laskee kuilua asiakkaan ja kokin välillä.
Palvelussa ei ollut moitteen sijaa koko illan aikana ja Mattikin tuli moikkaamaan pöytään.
[/left]
[right]
[/right]