Kun on kyse matkailusta, on myös ruualla oma osuutensa – ainakin tällaisen ruokaharrastajan tapauksessa. Poikkeuksena moniin muihin reissuihin, oli meillä matkaoppaana kreetalainen kulinaristi. Tästä johtuen en vain lymyillyt ruokailusalissa vaan pikemminkin hikoilin keittiössä. Harmittaa, kun kokkitakki jäi kotiin! Mutta kuvata silti kuitenkin pystyin 🙂

Koska tällä jutulla on hiukan kokoa, aloitetaan saaren parhaasta kalaravintolasta, Argentinasta. Vaikka nimi viittaa etelä-amerikaan ja saa mielessä vilisemään pihvien ja muhkeiden liharuokien kuvat, on tämä ravintola keittiöineen todella kreetalainen ja puhtaasti kalaruokiin erikoistunut. Keittiömestari kertoi, että heille kala ja merenelävät ovat erittäin pyhä asia ja siksi haluavat valmistaa annokset mahdollisimman yksinkertaisesti ja maukkaasti. Kaikki, mitä meille kokkailtiin, oli varsin yksinkertaisia juttuja, mutta maut olivat kuitenkin enemmän kuin kohdallaan. Minä kala-allergisena sain aivan loistavaa äyriäispastaa ja tässäkin pystyi maistamaan tuoreuden. Ei tainnut olla ainuttakaan annosta, johon ei olisi tullut aimo annosta oliiviöljyä.

[left]

[/left]

[right]

[/right]

[left]

[/left]

[right]

[/right]

Reissumme aikana vierailimme myös Välimeren kulinaarisessa instituutissa. Vaikka laitos on suuri ja keittiössä valmistetaan ruokaa isoihin konferensseihin ja tilaisuuksiin, oli ruoka kaikkea muuta kuin laitosruokaa. Sain tutustua yhteen koko saaren kokeneimmista keittäjistä, Yiannikseen. Hän pyöräytti meille monta maukasta annosta, joissa korostui jälleen vakiotekijät: yksinkertaisuus, värikkyys ja maku.

Oliiviöljyä kului jälleen lähes tolkuttomasti, mutta se kuuluu kuulemma asiaan. Rasvakeittimeen laitetaan vain oliiviöljyä. Mielenkiintoisin juttu, johon täällä törmäsin, olivat uppopaistetut kesäkurpitsaviipaleet. Sinänsä tässä ei ole mitään ihmeellistä, mutta valmistustavassa kyllä. En nimittäin ole koskaan aikaisemmin nähnyt, että paneroinnin jälkeen uppopaistettava tuote olisi dipattu vesiastiaan ja siitä suoraan kuumaan rasvaan. Kuulostaa hieman räiskyvältä, mutta lopputulos oli todella rapea. Vierailumme johdosta saimme keittiöltä lahjaksi pullot kaktusviikunahilloa, jota on tullut viimepäivinä maisteltua ahkerasti.

[left]

[/left]

[right]

[/right]

Yhtenä iltana illallistimme myös paikallisten suosimassa, ehkä hiukan nuorekkaammassa Kapboyna-gyrosravintolassa. Gyros on hyvin kreikkalainen tuhti ruoka, joka on erittäin hyvä vaihtoehto kovempaan nälkään ja silloin, kun ei kaipaa mitään kovin fiiniä. Gyrosta saa Kreetalla monesta ravintolasta, tämä kyseinen ravintola oli sieltä trendikkäämmästä päästä.

Tapasin myös toisen kokki Yianniksen (kyllä, nimi on ilmeisen suosittu), kun pääsin kurkistamaan viiden tähden hotelli Minoa Palacen keittiöön. Yiannis on Kreetalla ja Kreikassa erittäin tunnettu ja palkittu kokki, joten yllätyin, kuinka pyyteettömästi ja ystävällisesti hän laittoi meille ruokaa samalla, kun kyselin kaikkea kreetalaisesta ruoasta ja kuvasin annosten valmistusta. Lounaaksi saimme maistaa kreikkalaista salaattia erittäin hyvistä raaka-aineista valmistettuna, mustekalaa, grillattua munakoisoa ja tietenkin oliiviöljyssä uppopaistettuja perinteisiä kreetalaisia piiraita.

Tulen erikseen perehtymään välimeren ruokavalioon omassa jutussaan mutta tässä tämä tältä erää.

[left]

[/left]

[right]

[/right]

[left]

[/left]

[right]

[/right]

[left]

[/left]

[right]

[/right]