Yhteistyössä: Visit Rovaniemi

*Tekstissä voi olla useampi kirjoitusvirhe 🙂

Ei olisi ensimmäinen kerta kun kuulee kehuja lapin luonnosta tai maisemista. Erittyisesti vaeltamista harrastavat kaverini tietävät nämä mutta päätin mennä itse vilkaisemaan millaisesta paikasta on kyse. Viimekerralla olimme siis Kajaanissa, jonne tulimme pysähtymään kun ajomatka tänne pohjoiseen on melkoinen. Kajaaninen ja rovaniemen välillä on reilu 3 tuntia matkaa ja paljon varoituksia poroista mutta sattumaksemme en nähneet ensimmäisiäkään kunnes vasta viimeisen puolen tunnin aikana. Tässä jutussa voisin kertoa vähän siitä ja tästä mutta haluan syventyä nimenomaan ravintola tarjontaan. Kuitenkin monet muistaa Rovaniemen tarjonnan varsin turisti kohdennetulta vaikka näin ei kuitenkaan ollut (jälkeenpäin todenneena).

Rovaniemen paras mexicolainen? näin voisin yleistää vaikka en ole kuin yhdessä paikassa täälläpäin käynyt. Yuca on itseasiassa trendikkään oloinen moderni bistro, josta saa nimenomaan mexicolaista ruokaa. Toki, tortilla lättyjä ja nachoja tuntuu saavan niin monesta paikasta että miten tämä poikkeaa katraasta? Jos puhutaan aidoista tortilloista, ne on tehty maissista ja täällä ne oli sitä sorttia. Samoin paistetut veget, paputahnat, salsat olivat kaikki erittäin hyvin viilattuja maultaan. Tuntui siltä että annoksien maku oli kilometrejä edellä sitä mihinkä suomessa yleensä tottunut. Okei, pieni ja kiva tila ei ollut akustiikaltaan kovin suopea, nimittäin kaikki äänet pikkuisen särähti korville mutta tästä huolimatta, elämys oli kutakuinkin nappi suoritus. Jälkiruuaksi suunnittlimme ottaa churroja mutta koska saman omistajan oli viereinenkin ravintola tila, pystyi tänne tilaamaan vohveleita siltä puolelta joista löytyi käsin tehtyä jäätelöä. Toki, ”vohlea jälkiruuaksi” totesin. Vohveli annokset oli taidetta, jäätelöä, koristeita, itse se vohveli ja tuoretavaraa. kokonaisuutena joku voisi vaikeroida reilua 8€ hintaa mutta jos kerran kesässä/ talvessa halua elämyksen, uskoisin ettei tämä voi oikein tuottaa pettymystä

Rento iltaravintola keskustassa? Roka voi näyttää ulkoa pikkuisen kahvilalta mutta sisään astuessa näkee selkeästi että ruokapaikka on kyseessä. Toki nimitys winebar houkuttaisi lasilleselle mutta päätimme vetää menuun kun tarjoilia sitä suositteli. Listan kompakti muoto ja yksinkertaisuus on jotain mistä pidän ja sitähän se täällä oli. Alkuruuat muistutti paljolti tosi highendin ravintolan meininkiä mutta väliruuat olivat enemmän krouvia ruokaravintola juttua ja pääruuat perinteisen ravintolan henkeen. Selvää oli ettei tuotteella ollut yhtä linjaa vaan pikemminkin sekoitus sitä mikä vaan maistui hyvältä. Toki, talon leipä oli foccacia ja yksi alku ruuista oli kurkkukeitto veti välimerellisiä viboja, kun taas pihviannos oli chimichurryn kanssa joka vie ajatuksen eteläamerikkaan. Vaikka selkeä linja tavallaan puuttui, kompensoi hyvä toteutus paljon. Nimittäin yksikään annos ei ollut huono.

Mites se lappilainen ruoka? No siis tottakai sitä pitää ainakin kerran tällä reissulla vetäistä mutta hiukan pelottaa ajatus että se olisi enemmän turisti tuote on autenttinen ja paikallinen. Tästä huolimatta menimme napapiirille, moikkasimme joulupukkia ja päädyimme kotahovi nimiseen ravintolaan. Niinkuin useimmat asiat viittaavat, tämä alue on nimenomaan turismin suosima mutta siitä huolimatta tätä paikkaa suositteli paikallinen turismia edistävä taho. Sisään astellessa, näkyi keskellä kotamaista rakennusta loimuava nuotio, jonka päällä halsterissa valmistui loimulohta. Vilkaisimme ruokalistaa ja siinä oli peräti 4 eri vaihtoehtoa, jotka oli sellerikeitto, poronkäristys, loimulohi ja mustikkapiirakka. Koska olimme puolisoni kanssa liikkellä, tilasimme koko listan eli 4 annosta. Sellerikeitto oli varsin rehellisesti laitettu esille ja pienen savuisuuden pystyi selleristä maistamaan niinkuin ruokalistalla povattiin. Yleisesti, laadukas ja maukas annos. Loimulohi annos syntyi kodan keskeltä ja poronkäristys oli perinteisempää sorttia. Jos rehellisesti vertaan poronkäristyksen makua siihen mitä useimmissa paikoissa saa, oli tässä ehkä hiukan parempi rakenne kuin usienmissa muissa paikoissa ja muusin rakennekkin oli aidon krouvi. Loimulohi sai huomattavaa ylistystä Emilialta ja olimme valmiita siirtymään mustikka piirakkaan. Esille pano oli varsin retro mutta selkeästi pystyi huomata ettei tässä oltu mustikoita säästelty. Kosteus ja maku on varsin raikas. Yleensä pirakat on aika makeita, tästä löytyi ehkä pieni kirpeyskin joka kunnon marjoissa yleensä onkin. Hinnallisesti, pääruuat oli 20-30€ luokkaa ja marjapiirakka alta kympin mutta annoksilla oli myös kokoa. Sanoisin että tämä paikka on aika varmasti tällä suunnalla yksi niistä paremmista vaihtoehtoista ja jos arvostaa perinteisiä makua, ne on ainakin hallussa.

Mites ne modernit maut? Viimeisen illan rafla oli pohjoismaiseen keittiöön perustuva Nabo joka on kuulemme Rovaniemen keskustan hienoin rafla. Poikkeuksellisesti, se sijaitsee aivan hostellimme vieressä. viiden ruokalajin menuun maksaa täällä 57€ ja se tuntuu hiukan edullisemmalta kuin pk-seudulla. Koska meillä oli varsin hyvä sauma olla kokeellisella, tuulella, Emilia nappasia vegaanisen menuun ja minulle tuli perinteinen.

Mutta mikäs oli se kaupungin paras bursa? no tietenkin kaikkia kiinnostaa se hamppari kun se tuntuu olevan yksinään oma matkailu viettinsä. Aivan keskustan läheisyydessä sijaitsee kesärafla sauna. Jännää tästä tekee sen että sompasaunan kaltainen komplexi sijaitsee aivan tämän paikan yhteydessä mutta sateisesta säästä johtuen päätimme keskittyä olennaiseen itse burgeriin. Yleisesti hyvän burgeripaikan merkkeihin kuuluu että lista on suppea ja valikoitunut. Näin ne harvat asiat jotka on tarjolla, ovat viimeisen päälle hyviä. Tavanomaisen gourmet burgerille löytyy jo aika selkeät raamit briossi kuorista ja sopivan rasvaisuuden omaavasta pihvistä. Täällä oli kuitenkin viety liha omalle arvoasteelle kertomalla että naudan jauheliha on peräisin Lapista, jolloin hamppari on vielä astetta paikallisempi. Toisen vau tekijänä oli puikulaperuna ranskalaiset jotka siis olivat tavanomaista ranskalaista pulleampia, ruskeampia ja rapeampia. Hetken höpöttelin hamppareita pyörittäneen kokin kanssa ja hän paljasti että näitä ranskalaisia ei ole kovinkaan monessa paikassa tarjolla kun ne on tavallaan tänne kehitelty. Mites sitten itse burgerin maku? No siis, mehuskas, krouvin gourmeen makuinen ja tavallaan niin tuhti ettei tarvitse lähteä kioskin kautta kotio. Esimerkiski perus hamppari jonka itse vedin oli 17€ ja siihen kuului ranskalaiset on tavallaan aika hyvällä mallilla hinta-laatu suhteeltaan.

seuraajani vinkkasi kahta eri paikkaa joissa en ehtiny käymään suhteellisen kiireisestä aikataulusta johtuen. Nämä paikat olisi kauppayhtiöt ja wingston. Ensimmäisessä paikassa saa kohtuullisen hyviä burgereita ja toisessa kaupungin parhaat wingsit. Ehkä nämä lienee seuraavan visiitin kohteet 🙂

Entäpä yöpyminen rovaniemen keskustassa? Hostel cafe koti oli paikallisen matkailu organisaation järkkäämä majoitusmuoto ja täytyy kyllä antaa pisteet laadukkaasta kokonaisuudesta. Täällä on huoneita joista löytyy suihku ja vessa ja kerroksen reunassa on yhteinen keittiö/ oleskelutila. Jos matkailee isomman porukan tai vaikka lapsikatraan kera, voi tämmöinen vaihtoehto olla parempi kuin useimmat hotellit. Aamupala on valikoituneempi, mutta odotuksiensa veroinen. Kahvi oli hyvää, teetä löytyi useampaa sorttia, jogurtin päällisiäkin oli jos jotain mistä valita ja kerrankin aamupala pöydän kurkku ja tomaatti oli leikattu tarpeeksi ohueksi. Vaikka valikoima onkin useimpia hotelleja suppeampi, on sen laatu taatusti kohdillaan. Bonarina tässä hostellissa on oma parkkihalli, jonne mekin iskimme auto mobiilin majoittumisen ajaksi.

Tiedän että tämä kertomus oli pitkä etkä todennököisesti jaksanut lukea loppuun asti, mutta uskaltaisin väittää Rovaniemeä ja Lappia mainettaan paremmaksi kohteeksi ruokamatkailioille. Suuri kiitos vielä Visit Rovaniemelle tämän reissun järkkäämisestä, sitä ei muuten olisi tapahtunut.