Niinkuin useimmat blogiani seuraavat ovat huomanneet, reissaan aika paljon. Tämän kertaisessa jutussa olen matkalla Rovaniemelle mutta kun ajomatkan pituus on aika pitkä, päätimme pysähtyä kajaanissa ja pälyillä maisemia. Miksi Rovaniemelle? nojoo, olen käynyt siellä viimeksi armeija aikoina ja olen kuullut siellä olevan maiseman poikkeuksellisen kaunista kesäisin. Tässä jutussa en pälyile pohjoista vaan matkaa sinne. n. 550km on meiltä kotoa kajaaniin jossa päätimme viettää päivän ennen kuin ajo jatkuu pohjoiseen. Googlailin aika paljonkin ruokapaikkoja maanantaille mutta yksikään kiinnostava paikka ei näyttänyt olevan auki. Poikkeuksena tietenkin oli yksi paikka matkan varrella joka osoittautui varsinaiseksi ylläriksi.

reilun puolen välin kohdalla ajomatkassa, eli Juvalla oli Teahuse wehmains, josta olin kuullut aiemminkin. Yleensä teehuone nimitys ei tuo mieleen ruokapaikkaa, mutta arvosteluja lukeneena päättelin että täällä on ihan kiinteääkin tarjolla. Pysähdyimme tavallaan vanhahkon punaisen maatilan läheisyydessä, jossa oli mutamakin auto parkissa. Siitä noin 2 minuutin kävelymatkan päässä näkyi ständi, jonka vieressä oli sisäänkäynti kahvilan näköiseen tilaan. Sisällä oli puolestaan vilinä, lähes joka pöytä täynnä ja henkilökunta kantoi monikerroksisisa vateja pöytiin. Aika pian meidät otettiin vastaan ja kerroin pöytävarauksestamme. Tavallaan ulkoa ei voisi päätellä että tässä olisi näinkin elävää ravintola toimintaa, jos sen voi näin yleisesti todeta. Listalla näytti olevan kolme eri purtavaa teen seuraksi ja tee laatuja löytyi vaatimattomat sata eri. Niistä valikoitui pari erillaista, sekä otimme jaettavaksi after noon tea tarjottimen.

Ensi tuoksuteltiin teetä, sitten katsottiin onko vesi oikein lämpöistä ja tämän jälkeen laitettiin ajastin käyntiin että tee hautuu juuri sopivasti. Jos menisin melkein minne vain muualle, en usko että teelle annettaisiin näin paljoa rakkautta ja huomiota. Aika pian pöytään saapui hautunut tee ja purtavaa. Muhkeita skonsseja, kolmioleipiä, macarons leivos ja paljon muuta. Tavallaan kaikki näytti hyvältä ja todella tasalaatuiselta ja aika pian selvennettiin että valtaosa raaka-aineista paikallisia ja peräti luomua. Kaikki tehdään talossa, jossei se nyt selvinnyt jo. Okei, olin yllättynyt kuinka edullinen afternoon tea oli (25€) siihen nähden panostus on tätä tasoa. Voisin kuvitella että paikallisuus ja omavalmistusaste nostaisi hintaa, mutta nähtävästi näin ei aina ole.

Maku? no kerrassaan mahtavaa. Mansikkahillossa oli sattumia, skonssissa oli suutuntumaa, kermasta löytyi pieni happamuus, Ehdottomasti kulinaristin must visit kohde mutta onko tämä liian vaativaa ruokaa tavikselle? en usko, tavallaan maut olivat silti kohtuullisen helppoja, eikä kokeellisuus paistanut läpi, niinkuin aina välillä tämän kaltaisissa paikassa käy. Tee-huoneen yhteydessä on myös myymälä jossa pystyi ostamaan esimerkiksi leipää tai jauhoseoksia mukaansa. Myös tee:hen liittyviä tuotteita löytyi peräti kokonainen huone. Pienen jaloittelun jälkeen olimme kypsiä jatkamaan matkaa kajaaniin.

Mahtavin kartano näillä nurkilla? Ehdottomasti, niinkuin aiempikin paikka, tämä karolineburgin kartano on yksityisomisteinen hotelli. Tietenkin kun kyse on kartanosta, ovat ne yleensä suojeltuja josta johtuen niissä on paljolti alkuperäistä ilmettä restauroituna. Jos tietää vahingossakaan missä on Kajaanin linnan rauniot, ei täm kartano ole kovinkaan kaukana siitä. Ensi silmäykseltä kartano näyttää todella vaatimattomalta ulkoa ja pihalla taisi olla pieni remontointikin käynnissä mutta sisään päästyä saa selkeän kuvan millaisesta paikasta on kyse. Astia kaappeja, krumeluureja kalusteita, peilejä, vaaleaa pöytlliinat voivat tuoda jonkinlaisen mielikuvan mutta ilman snobimaisuutta. Respasta löytyi energia mukavan oloinen täti kertoi mitä lähialueilta löytyy ja pari sanaakin historiasta. Jatkoimme matkaa huoneeseemme, joka löytyi toisesta kerroksesta.

näköala parveke, oma sauna, virkamiehen makuun tehty työpöytä ja makuhuoneet. Sanoisin että tässä tilassa voisi kuvata jakson downtown abbeytä pelkän decoorin vuoksi. Kalusteet ja taulutkin toivat mieleen glamuuria vuosisadan takaa. Olettaisin että alkujaan tämähän on ollut jonkun työhuone jonka vierestä löytyy makuhuonekkin. Vanhasta talosta puuttuu netti ja pistorasiat? Itseasiassa, kaikki löytyi ja vieläpä hyvin toimivana. Pölyistä? sanoisin että ennakkoluulo voisi olla tuo mutta täällä oli harvinaisen puhdasta ja hyvä sisäilma. Yleensä kun vanhoissa taloissa tuppaa olemaan se tietty ”tuoksu”. Parvekkeen hyvän näköalan lisäksi, saimme lisä huvituksena seurata puluperheen elämää. Heidän kotinsa oli parvekkeen alla olevalla katoksella 🙂

Kummitteleva talo? naah, täällä oli hiljaisempaa kuin meillä kotona (peltikatto kun on). Silmien auettua ja pienen jaloittelun jälkeen suuntasimme aamupalalle joka löytyi alakerrasta. Kartanomaiseen tapaan, kattaus oli kohdillaan. Vaikka hotellissa ei ole kovin montaa huonetta, oli meidän lisäksi täällä paljon muitakin, ehkä paikallisia? nojoo, olisimme voineet juoda aamukahvit puutarha terassilla tai sisällä mutta koska olimme ekaa kertaa täällä päätimme olla sisällä ihmettelemässä tauluja aamupalan lomassa. Leipäjuusto ja lakkahillo? uskoisin että tällä suunnalla, se kuuluu aamupala vakioihin hotelleissa, samoin kuin pulleat karjalanpiirakat mutta siitä huolimatta aika vakio tuotteita näytti olevan. Muutama eksoottinen vihersmoothiekin oli tänne eksynyt mutta päätimme pysyyä perinteisissä jutuissa. Kamat kasaan ja matka jatkuu? juuri näin, seuraavaksi rolloon eli rovaniemelle. Toki ennen tätä oli hyvä ihmetellä millainen paikka tämä kajaanin kaupunki itsestään on. Harmillisesi mikään ruokapaikka ei ollut auki näin maanantaisin, joten saatte tyytyä maisema kuviin.

Ulkoisesti Kajaani vaikutti oikein kivalta kaupungilta, mutta tänne pitäisi tehdä oma reissu jos sen haluaisi oikeasti kokea.
Share:

Vastaa


Looking for Something?