yhteistyössä Ahlströmin Ruukit
Raumalta ja Yyteristä matka jatkui kohti Noormarkkua. Välissä kävimme kuitenkin kääntymässä Reposaaressa, joka on kiva päiväretkikohde, jos liikkuu sillä suunnalla. Yyteristä Reposaareen ajaa parissakymmenessä minuutissa ja perillä odottaa sievä ja rauhallinen pastelliväristen puutalojen pikkukaupunki. Jotta päivä ei menisi pelkäksi istumiseksi, kävelimme kaupungin ympäri ja piipahdimme myös Reposaaren Linnakepuistossa. Puisto sijaitsee Reposaaren takarannalla, josta näytti löytyvän myös monta hyvää picnicpaikkaa. Jos olisimme olleet liikkeellä omien eväiden kanssa, olisi tuo ollut passeli paikka niille.
Picnicin sijaan meillä oli kiikarissa kuitenkin lounas ravintolassa, joka oli ruuhkasta päätellen myös monen muun Reposaaressa kävijän päämäärä. Reposaaren Satamapuistossa sijaitseva The Merry Monk on viihtyisä gastropubi, joka ei suotta ole noussut suureen suosioon. Tunnelma ravintolassa on kuin viihtyisässä englantilaisessa pubissa ja ruoka teemaan sopivaa ja maukasta.
Otimme lounaaksi Halloumi ’n Fries -annoksen sekä Classic burgerin salaatilla. Odotimme annoksia noin 15 minuuttia ja siinä välissä sai hyvin siemailtua laadukkaan pienpanimo-oluen. Sitten saapui massiiviset annokset. Hinta-laatusuhde molemmissa annoksissa oli kohdillaan ja näillä lähti hyvin nälkä. Koska lounasaikaan asiakkaita riitti jonkoksi asti, menimme terassille istumaan. Vähän epäröin, kuinka pahasti lokit siitä ideasta villiintyvät, mutta onneksi emme joutuneet taistelemaan ruuasta nälkäisten lintujen kanssa 🙂
Täyttävän lounaan jälkeen käänsimme auton keulan kohti päivän varsinaista kohdetta eli Noormarkkua. Ajomatka Reposaaresta ei ole mitenkään mahdoton, olisikohan siihen puolisen tuntia mennyt.
Noormarkku on ehkä vähän tuntematon helmi. Nimittäin moni, joille olen paikasta maininnut, ei ole siitä ennen kuullutkaan. Ahlströmin ruukkialue Noormarkussa on kuitenkin vähintään päiväretken arvoinen virailukohde, sillä se on yksi Suomen suurimmista ja näyttävimmistä ruukkialueista. Kaikki rakennukset, niin ruukin teollisuustilat, tallit, työväen entiset asunnot kuin kartanotkin, ovat mielettömän hyvässä kunnossa. Jos ohi ei ajaisi satunnaista autoa tai puutarhan nurmella huristelisi robottiruohonleikkuri, voisi kuvitella matkanneensa ajassa taaksepäin.
Vuosien saatossa ruukkialueelle on rakennettu myös mielenkiintoinen kokoelma eri vuosikymmenten tyylejä edustavia rakennuksia. Esimerkkinä valtava männikön keskeltä kohoava jugend-tyylinen Havulinna ja Alvar Aallon suunnittelema Villa Mairea. Pääsimme kurkistamaan osaan näistä arvorakennuksista sisälle. Koska tilat ovat yksityis- tai edustuskäytössä, emme saaneet ottaa niistä kuvia, mutta voitte varmaan kuvitella, miltä sisällä näytti 🙂
Jotta alueen rauhoittavasta tunnelmasta pääsee nauttimaan täysin, suosittelen jäämään yöksi. Ruukkialueella toimii tasokas hotelli ja majoitustilat on sijoiteltu eri vierastaloihin. Me olimme yötä Vainiolassa, josta saattaa bongata useita Artekin uniikkikalusteita. Huoneesta oli myös kauniit näkymät joelle ja ilta-auringossa kultaisena hohtaville viljapelloille.
Ruoka-ammattilaisena odotin tietysti kovasti pääseväni maistamaan hotellin ruokatuotteita. Hotellin ravintola sijaitsee kustavilaistyylisellä Noormarkun Klubilla. Ravintolassa suositaan lähituottajien tuotteita ja hyödynnetään paljon alueen metsien ja vesistöjen antimia, kuten kalaa, riistaa, omenoita, sieniä ja marjoja sekä pihalla kasvavia yrttejä. Yksi kokeista on saanut myös koulutuksen villiyrtteihin, mikä tietysti näkyi lautasella.
Ruokaa luonnehdittiin perinteitä kunnioittavaksi ja maanläheiseksi, minkä voin todistaa pitävänsä paikkaansa nauttimamme kolmen ruokalajin illallismenun perusteella.
Alkuruoan hirvi oli tehty riimiksi, jonka jälkeen siitä oli valmistettu tartar. Lisäkkeet ja esillepano oli klassista. Hirvi on raaka-aineena arvokas, joten oli hyvä, ettei sitä ollut tuhottu liian hapokkailla punajuurilla tai etikkaisilla kurkuilla, vaan lisäkkeet olivat pehmeässä balanssissa.
Pääruokana oli nieriää hummerikastikkeessa ja minulle grillipihvi, kun olen kalalle allerginen. Nieriän nahka oli rapeaa mutta liha vielä kosteaa ja hummerikastikkeesta löytyi kermaa ja voitakin. Grillipihvi oli myös kaikessa yksinkertaisuudessaan erinomainen. Pakasteranskanperunoiden sijaan sivussa oli hyvät ja mausteiset lohkoperunat. Isot pisteet ansaitsivat myös kotimainen parsa ja naattiporkkana. Näissä oli nimittäin kypsyys erittäin kohdillaan.
Klassisille annoksille sopi ruokajuomaksi tietenkin viini, mutta alkoholitonkin drinkki onnistui mutkitta.
Jälkiruokana oli valkosuklaapannacottaa ja mansikoita. Annos toi hiukan samoja viboja kuin Rauman Kalatorissa, mutta tämä oli selkeästi klassisempaan henkeen tehty. Pannacotta ei ollut liian kovaa ja mansikoita oli rutkasti, kuten kuuluukin. Jälkiruoan kanssa maistoin lasin kymmenvuotiasta portviiniä, joka oli oiva päätös tälle illalliselle.
Seuraavana päivänä käännyimme takaisin etelään, sillä välissä oli syytä käydä kääntymässä kotona ennen muita kohteita. Tästä ruukkikokemuksesta innostuneena teimme kuitenkin pienen välipysähdyksen Kauttuan ruukilla, jota voin myös suositella yhtenä kauniina kesäkohteena. Myös Kauttuan ruukkialueella on hotellimajoitustoimintaa, kahvioita ja ravintoloita sekä tietysti kaunis ja omaleimainen miljöö.
Seuraavassa reissupostauksessa matkataan hieman idemmäs. Siitä lisää parin päivän päästä!
