merinäköala ravintola espoo
Yhteistyössä: Ravintola Johannes
Viimeksi Espoon ravintoloita tutkiessa olimme Leppävaarassa Sellossa ja tällä kertaa merinäköalallisessa Hanasaaressa. Ravintola on itseasiassa ennestään tuttu, nimittäin kävin täällä vajaa kaksi vuotta sitten, kun se vasta avattiin remontoituna ja siitä asti olen toivonut uusintavisiittiä. Johannes-ravintola oli nimittäin jo silloin todella hyvä. Ravintola sai myös huomattavan määrän ääniä, kun kysyin Espoon puskaradio Facebook-ryhmässä suosituksia hyvistä ravintoloista.
Espoon hienoin ravintola
Hanasaari on sikäli mielenkiintoinen sijainti, että tänne pääsee loistavasti autolla ja maksuttomia parkkipaikkoja on hyvin saatavilla. Samoin Koivusaaren metroasema on noin kilometrin päässä. Astelimme sisään ja pääsimme loistavasti terassille auringonlaskun aikaan. Tästä alkoi myös Makuinsinöörin kesäloma, joten päätimme ottaa kokonaisuuden pitkän kaavan mukaan ja tietenkin fokusoitua ruokien analysointiin.
ravintola johannes arvio
Pian saapuikin jo ensimmäinen ruokalaji. Se oli porkkanaa usealla eri tavalla (kuvassa ylempänä). Annoksessa oli raikkaita makuja ja rakenteita ja ulkonäkö oli jo omalla tasollaan mihinkään aiempiin Espoon elämyksiin verraten. Tämän kanssa oli myös tarjolla talon leipää, joka oli tietenkin talossa leivottua. Käsityön määrä oli huomattavan korkea. Alkuruoka tavallaan sai aikaan pienen jännityksen, mitä sieltä seuraavaksi tulee. Ravintolassa käydessä se fiilis on aina parasta.
ravintola johannes kokemukset
Seuraavana ruokalajina oli graavattua ahventa ja carpaccio. Koska olen kalalle allerginen, otin carpaccio ja tarjoilijan vahvasta suosituksesta johtuen, Makuinsinööri ”tyytyi” ahveneen. Kalaisan raikas annos oli Makuinsinöörin sanoin ehkä paras kala-annos koskaan ja hän on kuitenkin syönyt aika monenmoisessa ravintolassa. Usein elegantteja makumaailmoja sisältävät annokset ovat nukkekodin kokoluokkaa, mutta Johanneksessa ne ovat ihan ruokaisia.
helsingin parhaat ravintolat
Tarjoilija suositteli myös talon vegeannosta, joka on kerännyt suorastaan poikkeuksellisen paljon kehuja. Tätä ei kyllä voinut kiistää. Maa-artisokka oli rapeaa ja annoksessa oli niin suolaisuutta kuin makeuttakin. Voimainen pyre pohjalla teki annoksesta omalla tavallaan glamourin. Jos tämän tyyppisiä kasvisannoksia saisi joka ravintolassa, uskoisin, että niitä menisi kaksin verroin enemmän.
espoon elämykset
Pääruuaksi otin Angus-härän ulkofileetä makurasvalla ja Makuinsinöörille tuli nieriää. Filee oli toki hyvä, mutta ehkä kriittisenä lihanmaistajana, sanoisin, että pihvi oli aavistuksen kuiva. Peilaan ajatuksen siihenkin, että kaikki muu menuun aikana oli niin nappisuorituksia, että alkaa helposti kiinittämään huomiota yhä pienempiin asioihin. Toisaalta, lisäkkeet olivat yhä lipunnoston arvoisia.
metroradan parhaat ravintolat
Nieriä-annos sai Makuinsinöörin silmät aukeamaan ja kysymään, mitä vaalea vaahto on. Olin ehkä itsekin ravintoloiden suurkuluttajana unohtanut, kuinka suuri wow-efekti vaahdoilla ja muilla eksoottisilla rakenteilla voikaan olla. Tavallaan olen kuluttanut sen fiiliksen puhki liialla ulkona syömisellä, mutta sitten taas, hyvä ruoka on aina hyvää ruokaa, ei siitä vain pääse yli.
mustikka maito
Jälkiruokia ennen otimme hetken aikalisän, koska olimme niin täynnä, mutta emme voineet skipatakkaan tätä. Yleensä se viimeinen makea ylläri tekee kokonaisuudesta vieläkin elämyksellisemmän. Makuinsinöörille tuli ”mustikkamaitoa” ja minulle mansikoita saboyonilla. Mustikkamaidossa oli lukematon määrä rakenteita, jotka olivat harvinaisen onnistuneita. Pisteet siitäkin. Myös tässä välissä yksi keittiöväestä käväisi tervehtimässä, mikä on aina kiva juttu.

keilaniemen paras ravintola
Puolestaan mansikat ja saboyon oli pehmeä kokonaisuus kesää, pienenä lisänä vihreät mansikat. Siis mitä?! Raa’at mansikat oli säilötty sokeriliemeen ja annettu tavallaan kypsyä sopivaan tuntumaan. Maku ja rakenne oli näissä vihreissä mansikoissa aika kiva ja rehellisesti herkullinen. Tästä illasta ei jäänyt ainakaan yllätysmomentteja ja elämyksellisyyttä puuttumaan. Kun pohdimme kotiin astellessamme, että jäikö meille nälkä tai olisiko menuu maksanut enemmän kuin muualla, totuus oli että ei. Hieno ruokatuote ei aina ole synonyymi kalliille tai nälän jättävälle aterialle.
Share:

Vastaa


Looking for Something?