Bacco Enoteca & Pizzeria | Parhaan pizzan haastaja

Oma ensikosketukseni italialaiseen ruokaan tuli jo vuosikymmen sitten, ja siitä lähtien italialainen keittiö marinoituine munakoisoineen ja tattirisottoineen, puhumattakaan monipuolisesta tomaatin hyödyntämisestä, on kuulunut ikisuosikkieni joukkoon. Italilaisen ruoan taso on Suomessa kasvanut  kohtuullisen tasaisesti. Ensin tuli tuoreen pastan kulutuksen kasvu, sitten jossakin välissä erilaisista gelattoista tuli hitti ja nyt napolilaistyyppiset hapanjuuripizzat ovat suosiossaan.

Helsingin Lönnrotin kadulle avautui vastikään italialaiseen keittiöön erikoistunut Bacco. Kyseisestä paikkaa pyörittää Fabrikista tuttu porukka, ja koska en tähän asti keksi Fabrikistakaan kuin hyvää sanottavaa, odotin Baccolta paljon. Astelimme ravintolaan pari viikkoa sen avaamisesta, ja johan oli hulina. Sisällä oli juuri sellainen fiilis, mitä jokaiseen uuteen ravintolaan toivoisi – iloinen ja lämmin tunnelma, niin pariskuntia kuin isoja seurueita, nuoria ja vanhempia asiakkaita. Meille oli onneksi varattu pöytä, mutta vaikka väkeä pistäytyi sisään jatkuvasti, jotenkin henkilökunta onnistui löytämään kaikille pöydän täydestä ravintolasta.

Ravintola Bacco

Sijainti: Lönnrotinkatu 18, Helsinki
Hinta: pizzat 11,90 – 17,90 €, muut annokset 4,50 – 11 €

Italialainen enoteca

Juttelin yhden Baccon perustajista, Pasi Ryhäsen, kanssa ennen kuin pääsimme ruokien kimppuun, ja hän kertoi Baccon taustalla vaikuttavasta ajatuksesta italialaisesta enotecasta. Enoteca on alkujaan ollut viinintuottajien viinikauppa, johon on vähitellen tullut myös pikkusyötävää. Nykypäivänä enotecaa voidaan pitää kunnon ravintolana, huomattavan laajalla viinilistalla ja perusteellisella viiniosaamisella varustettuna. Yhtenä hallitsevana piirteenä ravintolasalissa onkin valtava ”walk-in-viinikaappi”, jossa näkyi ulos saakka kiehtova valikoima viinejä. Pasi tosin kertoi, ettei tässä ole vielä edes kaikki, ravintolan alakerrassa kun on ihan oma viinikellarinsa.

Viininystäville riittää siis tutkittavaa (ja juotavaa), mutta vaikkei viineistä erityisemmin välittäisi, ei Baccosta tarvitse lähteä kuivin suin. Avopuolisoni ei juo alkoholia, joten testasimme kahta erilaista alkoholitonta drinkkiä. Molemmat syntyivät hetkessä ilman kummempia kysymyksiä ja maistuivat tosi hyvin alkupalojen seurana. Itse nautiskelin alkuruokien kanssa proseccoa, joka tietysti istui ruoan tyyliin täydellisesti.

Aitoja italialaisia makupaloja

Vaikka Baccosta käytetään myös nimitystä pizzeria, ei ravintola ole yksinomaan pizzaravintola. Ruokalista koostuu neljästä osasta: juustoista ja leikkeleistä, jaettavaksi tarkoitetuista pikkuannoksista eli spuntini, pizzasta sekä jälkiruoista.

Usein suomalaisten ravintoloiden juusto- ja leikkelelautaset jättävät toivomisen varaa. Mutta koska tiesin Pasin näkevän paljon vaivaa löytääkseen täydelliset raaka-aineet ja tuotteet, en epäillyt hetkeäkään, etteikö juustoissa ja leikkeleissä olisi tällä kertaa jotain spesiaalia. Ja niinhän niissä oli! Nautimme lajitelman italialaisia juustoja ja leikkeleitä, jotka olivat kaikki äärimmäisen laadukkaita ja syntisen hyviä. Alkupalalajitelma tarjottiin tuoreen leivän ja hunajan kera, ja tietysti hunajan ystävänä olin aivan haltioissani. Tryffelijuusto yhditettynä makeaan hunajaan – nam!

Spuntini oli itselleni uusi, mutta mieluinen kokemus. Jaettavat pienet annokset takaavat sen, että voi maistella monta eri annosta kaikessa rauhassa ilman ähkyä. Pöytäämme tuotiin klassikkoja, kuten lihapullia italialaisella pecorino-juustolla ja tomaattikastikkeella, sekä sellaisia annoksia, joita en missään ole aiemmin päässyt maistamaan, kuten risottoa kuivatetulla tonnikalan mädillä sekä suppli al telefono. Supplista en ollut ennen kuullutkaan, mutta tykästyin heti. Kyseessä on mozzarella-juustolla täytetyt riisipallot, jotka ovat äärimmäisen täyteläisiä ja maukkaita. Kuuntelin (ehkä hieman kateellisena), kun Pasi kertoi syöneensä näitä lapsuudessaan välipaloina.

Pizzaa ilman ähkyä

Vaikka pelkillä spuntini-annoksillakin olisi saanut vatsan täyteen, olin kuullut jo ennakkoon pizzoista niin paljon hyvää, etten voinut läheä maistamatta niitä. Baccon pizza ei nimittäin ole ihan mikä tahansa pizza. Taikinaa kohotetaan 96 tuntia ja se vamistetaan Baccon erityisestä kuuden jauhon jauhoseoksesta. Pitkän kohotuksensa ansiosta hiiva on taikinassa kulunut niin sanotusti loppuun, joten pizza ei jätä samanlaista turvonnutta fiilistä kuin usein, ja siksi sitä kutsutaankin ”highly digestible”-pizzaksi. Näitä pizzoja ei siis ole tehty vain polttoaineeksi, vaan nautinnoksi. Paljon pizzan laadusta kertoo myös se, että Baccossa on ihan oma pizza master, Alessio Alfani, joka tiimeineen vastaa pizzan valmistuksesta alusta loppuun saakka. Helsingissä parhaan pizzan titteliä havittelee moni paikka, mutta nyt voi sanoa, että taisto on viety ihan toiselle levelille!

Otimme Baccon nimeä kantavan pizzan sekä yksinkertaisemman vege-pizzan. Bacco-pizza oli kokonaisuus vahvoja makuja ja sen seurassa italialainen Terlan Lagrein punaviini pääsi oikeuksiinsa. Pizzan täytteet olivat makuuni aavistuksen suolaisia, mutta se taittui hyvin viinin kanssa. Kasvispizza oli sen sijaan maultaan miedompi, mutta täyteläinen. Jaksoimme syödä yllättävän paljon, eikä olo ollut ihan niin tukkoinen kuin yleensä. Huomion arvoista oli myös se, että pizzapohja leikkaantui veitsellä kauniisti, ilman turhaa sahaamista.

Ilman jälkkäreitäkään ei voinut tätä ateriaa päättää. Maistoimme Baccon tiramisun sekä torta della nonna -piiraan. Jälkiruokalistalla olisi ollut vielä jäätelö, mutta päätimme säästää sen lämpimämpiin säihin.

Torta della nonna oli todella mantelinen kokonaisuus, jossa pähkinäistä makua täydensivät punaviinissä keitetyt päärynät. Jälleen kerran ainutlaatuinen, aito ja rehellinen annos, jollaista en muualla voi väittää syöneeni. Tiramisu oli kohtuullisen perinteinen lukuunottamatta brilianttia kaakaomurua sekä keksiä päällä.

Olimme äärimmäisen täynnä, mutta tyytyväisiä kaikkeen siihen mitä olimme syöneet. Bacco saattaa olla merkittävä tekijä Helsingin pizzakilpailussa, sillä pohja oli ainutlaatuisin kaikista tähänastisista kokeilemistani. Ainakin Helsingin italialaisen ruoan tasoa Bacco on nostanut roimasti.

Kehitettävää

Bacco-pizzan täytteet olivat kohtuullisen suolaisia ja vastaavasti Vegetariana-pizza oli melko mieto. Ehkä täytteissä on hiukan vielä miettimistä.
Mielestäni listalla voisi olla monen eri kokoisen antipastolaudan sijaan yksi yhdistelmäalkuruoka, jossa tulisi vähän kaikenlaisia alkupaloja.

Kehuttavaa

Pizzapohja oli aivan omaa luokkaansa, pehmeä sisältä, rapea päältä ja se leikkautui helposti. Lisäksi, vaikka pizzat olivat isoja, niistä ei jäänyt samalla tavalla ruvonnut fiilis kuin monesti käy.
Kiinnostava ja raikas konsepti. Paljon mielenkiintoisia annoksia, joita en ole missään muualla päässyt maistamaan.
Akustiikka oli erittäin kunnossa, vaikka talo oli ihan täynnä ei tilassa ollut liian meluisaa. Tunnelma ravintolassa oli muutenkin tosi rento ja hauska.
Arabian 70-luvun astiasto tuntui nostalgiselta ja erittäin sopivalta tähän ympäristöön.

Share:

Vastaa