Uusia ravintoloita ilmestyy Helsingin ravintolakartalle tiuhaan tahtiin, eikä kaikkiin ennätä aivan avauksessa. Wino on aika tuore tapaus Kalliossa, jossa on kuulemani mukaan tapastyylisiä ruoka-annoksia ja korkeatasoista juotavaa. Odotukset olivat siis sen mukaiset.
Ravintola Wino
Sijainti: Fleminginkatu 11
Hinta: 8-14€ annokset
Kävelimme Hakaniemen metroasemalta noin 5-10 minuutissa paikalle ja jo hiukan iltaseitsemän jälkeen perjantaina kun saavuimme, talo oli aika täynnä. Saimme kuitenkin onnekkaasti pöydän ilman varausta. Hämärästi valaistussa, tunnelmallisessa ravintolasalissa pysyi melutaso onneksi sen verran matalalla, ettei ravintolan suuri suosio häirinnyt. Seurassani oli tällä kertaa kaverini, joka ymmärtää myös hyvän ruuan sekä juoman päälle.
Ruokalistalla oli mistä valita, ja suosituksen mukaan kolme annosta vie pahimman nälän. Mentiin olotilan mukaan ja tilattiin vähän kaikkea sekaisin. Pitkään ei tarvinnut odottaa kun eteemme saapui talossa leivottua leipää ja tummaa oliivikastiketta. Pullavan pehmeä foccacia oli kyllä hyvää ja oliivikastikkeesta löytyi selkeästi makua. Juomiksi meille suositeltiin rajallisen erän spesiaaliviinejä kuten Emmanuel Brochet 2013 samppanjaa ja Sebastien Riffault 2013 valkoviiniä.
Pariisilaiset gnoccit ja tartarannos ilmestyivät ensimmäisenä pöytään. Annosten koko oli aika lähellä ravintoloiden alkuruokia eikä ulkonäkö ollut siitä poikkeava. Ruoka oli visuaalisesti erittäin harkittua ja mautkin oli selkeästi mietittyjä. Samppanjaa nautiskellessa, pienet annokset tuntuivat siihen hetkeen sopivilta. Rauhassa viiniä ja ruokaa maistellessa, hetkeksi ehti unohtaa huomisen työpäivänkin. Samppanjan maku oli tavanomaista monipuolisempi ja sommelieri kertoikin, että tässä samppanjassa käytetään niin kypsiä rypäleitä, ettei joukkoon tarvitse lisätä sokeria, kuten isommissa tuotannoissa. Kuulin myös, että tätä samppanjaa tuotetaan vuodessa vain noin 9500 pulloa.
Kun olimme päässeet ensimmäisistä annoksista yli, saimme maisteluun seuraavaa viiniä, joka oli siis sameaa sancerea. Viinin seurana maistui talon kasvisannos ja alla kuvassa oleva possuannos. Annoksissa oli jälleen hyvin herkkä visuaalinen ilme ja rakenteet olivat erittäin onnistuneet, ruoka oli myös erittäin sopivaa viinille. Samea sancere oli omaan makuuni oikein hyvä ja piti ihan kysyä, mikä sen pitkän ja vivaihteekkaan maun takana on. Sommelieri avasi hiukan, että tämän viinin valmistukseen käytettävä sato kerätään myöhään, jotta saadaan jalohomeita, jolla viini saadaan käymään luonnostaan. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen vuosikerta on uniikki ja tarkoituksella vielä suodattamaton. Tässä valkoviinissä oli niin runsaasti makua, että se sopii todella hyvin liha-annokselle ja kasvisannokselle.
Jälkkäriksi minulle tuli suklaa-annos ja kaverille pavlova. Makujen sinfonia oli jälkiruuissa hiukan vaisumpi kuin aiemmissa annoksissa tai ehkä odotuksemme pääsivät kasvamaan liikaa. Joimme rauhassa viinimme ja istuimme iltaa todella hyvässä tunnelmassa kunnes oli aika pyytä lasku. Per pää meni noin 40€ ja söimme kolme annosta ja molemmille tuli kahta eri viiniä puolikkaat annokset. Olimme tyytyväisiä, vaikka ehkä hiukan hintavaa oli, toisaalta ei tällaisia viinejä taida saada ihan joka paikasta.
Kehitettävää
Makuuni annokset olivat ehkä hiukan liian pieniä.
Jälkiruoka olisi voinut olla astetta tiukempi setti.
Kehuttavaa
Sommelier ja muu henkilökunta tiesi viineistä paljon ja olivat halukkaita kertomaan niistä tarkemmin.
Pienissä annoksissa oli sitäkin viilatummat maut ja ulkonäkö.
Omalla tavallaan tapasteema tuo rentoutta ja sopii hyvin eri juttujen maisteluun.
Viineistä olisi ollut lukijasta kiva tietää mitä viiniä joitte.
Otimme suositukset eli, Emmanuel Brochet 2013 samppanjaa ja Sebastien Riffault 2013 valkoviiniä.
Olisi ehkä pitänyt selventää tekstissä että niillä mentiin.
Kiitos kommentista 🙂