Lueskelin TableOnlinen Facebook-sivuilta ravintolasuosituksia ja silmiini osui Espoon Sellossa sijaitseva The Royal Peacock. Kuvailun mukaan uudessa ravintolassa valmistuu modernia ja laadukasta intialaista ruokaa. Kiinnostukseni heräsi samantien ja siksipä viime sunnuntaina tuli käytyä paikan päällä.

The Royal Peacock
Sijainti: Leppävaarankatu 3, kauppakeskus Sello
Hinta: pääruoat alkaen 20 €

Kävelimme ensin Sellon kauppakeskuksen sisäosan läpi, kunnes päädyimme ulkosalle, jolloin sitten huomasimme ravintolan. Ravintolan sisäänkäynti ei siis ole varsinaisesti kauppakeskuksen puolella. Saavuimme paikalle keskipäivällä ja samoihin aikoihin ravintolaan tuli muutama muukin seurue selvästi isänpäivän lounaalle.

Ravintolan sisustukseen oli selvästi laitettu aikaa ja rahaa, mutta värikäs baaritiski, kirkkaat paljetein koristellut seinät ja räikeän väriset yksityiskohdat toivat minulle mieleen enemmänkin ruotsinlaivan tai diskon. Hovimestari ohjasi meidät pöytään, jossa oli mukavasti tilaa ympärillä. Pöydässä oli vesi valmiksi kaadettuna laseihin, mikän ehkä normaalista poikkeavaa.

Isänpäivän vuoksi ravintolassa oli normaalista lyhennetty ruokalista, joka tosin sekin oli melko pitkä. Myöhemmin googlasin ravintolan varsinaisen listan, ja hämmästyin sen laajuutta. Intialaiseen keittiöön toki kuuluvat monen sortin lisäkkeet ja ateria usein koostuu useasta eri annoksesta. Kuitenkin tiivistetympää ruokalistaa on helpompi toteuttaa laadukkaasti. Otimme useampaa sorttia ajatuksena maistella, mitä on tarjolla. Meille suositeltiin talon omaa olutta, joka tehdään yksinomaan ravintolaa varten ja heidän omalla etiketillä. Sitähän piti tietysti kokeilla, ja se oli kieltämättä oikein hyvää.

Saimme myös alkuruokalautasen, jossa oli samosaa, kanavarrasta ja jotakin kolmatta rapeaa ja maukasta. Annos oli varsin iso alkuruoaksi, mutta se oli juuri sopiva jaettavaksi. Kastikkeita oli kolmea erilaista ja kaikissa oli selkästi käsityön makua.

Seuraavaksi pääruuat pääsivät pöytään: paneer-juustoa muutamalla tavalla, kasviskoftaa, butter chikeniä, kurkumariisiä ja talon naan-leipää. Acharilla marinoitu paneer-juusto oli annoksista heikoin, en maistanut acharin potkua, kuten olen tottunut, annoksessa olleet kasvikset olivat kuin huoltoasemaravintolasta ja kastikkeet olivat samat kuin alkuruoassa. Kofta oli sen sijaan aivan vastakohta, makua ja rakennetta löytyi. Vaikka koftien kastike olikin täyttävää, niin kaikki tuli syötyä. Butter chicken ja naan-leipä jatkoivat hyvien makujen maailmaa.

Isänpäivänä ravintolan jälkiruoat olivat buffetissa, mutta normaalisti tilattavissa listalta. Jälkiruokana oli juustokakkua, gulab jamunia ja konvehteja. Juustokakku oli mangoisa ja maullisesti nappi suoritus, vaikkakin sen rakenne oli hiukan löysä. Gulab jamun oli tavallinen imelän makea pallo siirapissaan, hyvin intialaiseen tyyliin.

Ruoka oli siis kaikenkaikkiaan varsin maukasta ja nälkä lähti. Oliko kokonaisuus kuitenkaan modernia intialaista, kuten olin ennakkoon kuullut? Omasta mielestäni ruoka vaatisi lisää rohkeutta. Kaavat ja perinteet voivat osoittautua rajoitteiksi, jos tarkoituksena on olla tavallisesta poikkeava. Jos nopeasti mietin modernia intialaista, odottaisin todennäköisesti alkuun jotain pientä täytettyä naan-leipää, pääruoaksi jotain todella hyvin tehtyä, erilaista ja eksoottista currya, lisäkkeitä pienissä kippoissa (marinoituja vihanneksia, puffattua riisiä)  sekä jälkiruoaksi jokin pähkinäinen piirakka ja sharbat-juomasta tehtyä sorbettia. Jos ruokalistalla on sen sijaan paljon samoja tuotteita, kuin muissakin intialaisissa ravintoloissa, on erottautuminen todella hankalaa.

Kehitettävää

Vaikka ravintolan sisustukseen on selkeästi panostettu, tulee paljettiseinistä ja värikkäistä valoista enemmänkin mieleen disko. Upean näköistä baaritiskiä voisi ehkä hyödyntää show-elementein höystetyillä drinkeillä.
Jos keittiötä saisi jotenkin näkyvämmäksi, toisi se asiakkaille paljon lisäarvoa.
Ruoka oli aika perinteistä, vaikka moderniksi  väitettiin.

Kehuttavaa

Pääasiassa ruoka oli varsin hyvää.
Jälkiruuista löysä mangojuustokakku oli itseasiassa todella hyvän makuinen.
Lautasella oli kivasti käsityötä.
Salin henkilökunta puhui suomea ja palvelu oli moitteetonta. Kuitenkin keittiössä työskenteli intialaisia ammattikokkeja.