Reilu viikko sitten olin Tampereella päivävisiitillä, kun leivontabloggaaja Marika Kaila oli kutsunut minut ja kotikondiittori Reijan kanssaan kaupunkivisiitille. Ohjelmaamme kuului mm. Henriksissä brunssi ja pienen kävelyn jälkeen vierailu Pellas Cafessa. Päivä oli oikein mukava vaikka sateinen ilma ei ollutkaan puolellamme. Pääsin kuitenkin taas kerran näkemään tykkäämästäni kaupungista uusia puolia.

Ravintola Henriks
Sijainti: Satamakatu 7, Tampere
Hinta: Brunssi 24,5 ja a la carte keskihintaluokka

Tänään perehdyn hiukan poikkeukselliseen klassikkoravintolaan nimeltä Henriks. Tampereen juna-asemalta kävelimme Henriksiin noin 10 minuutissa ja meitä oli vastassa itse ravintoloitsija Saara Sinivuori. Kuulimme, että ravintola Henriks on ollut toiminnassa jo vuodesta 1986. Tilojen puolesta ravintola näytti kuitenkin todella hyvin hoidetulta iästään huolimatta, miljöö oli klassinen ja rauhallinen, voisin kuvitella erityisesti yritysasiakkaille suotuisaksi. Silmään hiukan pisti kirkkaanvihreät servetit pöydissä, mutta muuten tilassa oli värimaailma kohtuullisen harmooninen. Saara Sinivuori on itse ollut ravintoloitsija jo vuodesta 1972 ja on perustanut Aleksin ravintolat.

Koska nälkä alkoi jo olla, haimme alkuun brunssipöydästä apetta. Talossa tehtyä maksapateeta, punajuuriohraa, graavilohta – erittäin perinteistä ja suomalaista sanoisinko. Pöydän päädystä löytyi kurkku-tomaattisalaatti, vihreä salaatti sekä keitetyt kananmunat, jotka omasta mielestäni olivat vähän hassuja, kun pöydässä oli paljon laadukasta käsityötäkin. Kokkikin käveli tuomaan juuri paistettua leipää, joka tuoksui pöytään asti, harmi ettei leipä ollut paremmin esillä, moni arvostaa sitä kuitenkin ylitse kaiken.

Baaritiskin reunasta löytyi Rotisseur-kilpi, joka oli aikoinaan kovakin juttu. Se oli mm. esimmäisiä tekijöitä, joilla normaali kuluttuja pystyi tunnistamaan laadukasta ruokaa tarjoavan ravintolan. Kun olimme jo santsanneet muutaman otteeseen, oli aika siirtyä pääruoan pariin, joka tarjoillaan suoraan keittiöstä. Otin liha-annoksen, joka tällä kertaa oli ylikypsää possunposkea. Istuskelimme rauhassa ja joimme lasilliset kuplivaa odotellen, että pääruokamme valmistui.

Annos oli kohtuullisen kokoinen ja siitä löytyi syksyyn viitaten suppilovahveroa, sadonkorjuuvihanneksia ja todella mureaa possunposkea. Annos oli itseasiassa melko moderni, kypsyydet olivat narskuvia vihanneksissa eikä makua uupunut. Tämän jälkeen kysyttiin kahvia ja mainittiin että jälkiruokaa tulee vielä. Jos brunssin hinta on 24,5 € ja siihen kuuluu näin kattavasti syötävää, on hinta-laatusuhde erittäin hyvä. Toisaalta tämä oli kyllä selvää monille muillekin, sillä huomasimme että lähes koko sali oli täynnä ja yksi kuuden hengen seuruekin kääntyi kun ei ollut tilaa.

Jälkiruuasta en saanut tarpeeksi hyvää kuvaa, mutta suklaakakku oli maistuvaa ja päältä löytyi vaniljajäätelöä sekä kirsikkakompottia.

Lähdimme hyvinsyöneinä ja tyytyväisinä Henriksistä ja tosiaan tämä brunssi oli tehty yhteistyössä joten he tarjosivat ruuan.

Kehitettävää

Brunssipöydässä oli tuotteita, joiden olemassaoloa hiukan kyseenalaistan: keitetyt kanamunat sellaisenaan, kurkku sekä tomaatti lohkottuna, vihreää salaattia sellaisenaan kulhossa. Ehkä vihreän salaatin sekaan saisi upotettua kurkut sekä tomaatit. Kananmunat voisi jättää pois kun pöydässä oli jo munakasrulla. Alkupalapöytä oli äärimmäisen laaja siihen nähden, että käsityötä oli maksapateetkin.

Kirkaan vihreät servietit pistivät silmään voimakkaasti, ei minulla ole mitään vihreää vastaan mutta tilassa valinnut harmooninen rauhoittava värimaailma häiriintyi räikeistä serveteistä.

Kehuttavaa

Brunssi oli hinta-laatusuhteeltaan erittäin tasokas.
Ruuan maku oli selkeästi harkittua eikä pohjanoteerauksia löytynyt, maistoin munakasrullaa, joka oli ehkä parasta omassa kategoriassaan.
Palvelu oli erittäin hioutunutta ja kahvikin kaadettiin pöydässä, tätä yleensä näkee vain kaikista tasokkainmissa paikoissa.
Saniteettitilat olivat erittäin siistit, mielestäni se ansaitsee siksi maininnan.