Yksi Suomen kesän parhaita puolia ovat tietysti marjat. Vaikka tykkään kaikista marjoista, on yksi ylitse muiden – nimittäin ahomansikka. Yhteen pikkumarjaan on tiivistynyt niin paljon makua, ettei sitä voi edes viljeltyyn mansikkaan verrata. Ahomansikan tuoksukin on eräällä tavalla luomava ja sen voi jopa haistaa metsäpolulta ennen kuin itse marjoja on edes nähnyt. Luonnosta poimittu mustikka on myös aivan omaa luokkaansa.
Mikäli viimeaikaisia uutisia on uskominen, loppuu mansikkakausi tältä kesältä harmillisen lyhyeen. Jos mansikoiden kilohinta alkaa huimata, voi onneksi aina lähteä metsäretkelle. Marjojen keräily voi tuntua tylsältä, mutta hommaan saa uutta energiaa, kun sitä ajattelee ulkoilun ja liikunnan kannalta. Sitä paitsi useimmiten käy kuitenkin niin, että marjoja innostuu poimimaan paljon enemmän kuin oli aikomus. Kun kumartuu poimimaan yhden marjan, alkaa marjoja nähdä joka puolella ja sitten on pakko poimia vielä lisää.
Huomionkipeä timjami tuli myös kuvaan. Sää ja lämpötila ovat nyt otolliset myös yrttien kasvattamiseen ulkona. Kaupasta ostettu yrttipuska saa kätevästi jatkoaikaa ruukussa aurinkoisella paikalla.