Hyödynsin alkuviikon vapaapäivää, ja menin ystäväni Arin kanssa lounaalle paljon kehuttuun Na’am ravintolaan. Hetken saimme kävellä rautatientorilta Iso Roobertinkadulle, jossa ravintola sijaitsee. Mielenkiintoista kyllä, alueelle on keskitynyt useampikin pienehkö ravintola, joita olisi kiva päästä testaamaan. Aloitetaan kuitenkin Na’amista
Näimme jo ulkoa, että ravintolassa oli lounasaikaan täyttä, mutta meille löytyi kuitenkin pöytä hiukan ahtaasta ruokasalista. Silmämääräisesti arvioituna ravintolassa on reilu 20 paikkaa. Na’amin ruoka on keskittynyt Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän makuihin, sisustuksessa on kivasti myös eksoottisia vivahteita.
Lounaslistalla oli luumuhärkää ja melanzanea, joten päätimme kokeilla molempia annoksia. Odotimme lounasruokaa ruuhkasta huolimatta vain viitisen minuuttia – todella ripeää toimintaa!
Arin tilaama luumuhärkä sai seurakseen lisäkesalaatin, minun melanzane-annoksessani oli puolestaan laitettu salaatti pääruuan kanssa samalle lautaselle. Salaatissa oli perinteinen hummus, mutta aika hyvin viilatulla maulla.Muutkin salaatin ainekset oli selvästi ajatuksella maustettu.
Itse luumuhärkä oli mausteinen, hyvinkin murea ja maut olivat hiottu kuntoon. Ehkäpä enempi suolaa olisi saanut olla, totesi Ari.
Melanzanessa oli yksinkertaisuudessaan munakoisoa, juustoa, ja tomaattia. Todella raikas, hyvin balansoitu kokonaisuus, josta kaikki maut tulivat tasapainoisesti esiin puraisussa.
Kehitettävää
Suosittu lounaspaikka voisi tarvita muutaman pöydän ulos, jos vaikka aurinkoisena kesäpäivänä voisi lounaan nauttia ulkona, jolloin sisällä ei olisi niin ahdasta ja meluisaa.
Todella nälkäinen lounastaja olisi voinut kaivata ruualle lisäkkeeksi leipää tuomaan täyttävyyttä, toisaalta me tulimme hyvin kylläisiksi tästä lounaasta.
Kehuttavaa
Erittäin mukava tunnelma, siistit tilat ja ystävällinen henkilökunta.
Kiinnostavia, hiottuja ja tasapainoisia makuja, sekä kohtuullinen 9,90€ hinta.
Na’am ei ole suotta kehuttu ja suosittu ravintola. Tästä jäi sen verran positiivinen fiilis, että testaisin mielelläni ravintolan tarjonnan myös ilta-aikaan.
Kiva juttu – vähän vielä ihmistä mukaan. ARI – se suola kun tappaa monta asiaa – ihmisiäkin! Vanha ohje; kun maistaa 15 kertaa peräkkäin alle 0,9% ruokaa – löytää HAPPOJEN MAAILMAN ja korjaa nestetasapainonsa. KOKKI maustaa ruuan ja RAVINTOLA saa tässä kyllä suolapisteet ja papukaijamerkin myös ravitsemuksellisesti – SENTÄÄN LOUNASRAVINTOLA! Veikkaan että asiakkaat ovat keskimääräistä hoikempia ja terveystietoisempia. Ravintolaa VOI ja kannattaa LUKEA ruokalistan ja viinilistana lisäksi sen ASIAKKAISTA.
KAKSI asiaa pitää ravintolassa aina olla tarjolla olipa se ”renkkubaari” tai kolmen ”valkoisten liinojen” sali! LEIPÄÄ ja VETTÄ. Ne molemmat ovat MAISTAJAN TYÖKALUJA. Vaatimattomin ravintola joka oli arviointilistallani 1980-luvulla Iisalmessa tarjosi sekin molemmat. Peurapaisti oli kuulemma niin hyvvee ettei ravintolassa haluttu ihmisten nuolevan lautasta, vaan käyttävän LEIPÄÄ. Koska pöydässä oli vesikannu, peräsimme ”valotusneuvoksen” kanssa millainen VIINILISTA on. Tarjoilija kiikutti käsissään kaksi pulloa – punkun ja valkkarin kysyen: – KUMPOOKO? Siinä oli asiakkaan kohtaamiskulma pantu niin matalaksi että ”Kultaisesta Peurasta” tuli klassikko.
Panisit Alexi vielä karttakoordinaatit näihin juttuihin niin ehtisi tämmöset ”mualaismiehet” junien välissä kiertää paikkoja perästä. Kiitos taas !
Morjesta Jouko,
Viinilistaan pitäisi ehdottomasti perehtyä, tosin minunkin pitäisi opiskella niitä lisää jotta olisin tietoisempi.
Ravintolan kordinaatit voin ensi kerralla laittaa selvemmin, ajattelin että muutamalla sanalla mainitseminen tai ravintolan sivuille linkki toisi lukijalle tarpeeksi tietoa.
Suuremman porukan saaminen mukaan vaatii vielä hiukan panostusta mutta eiköhän se tapahdu lähi ”vuosina”.