Olen odotellut sopivaa vapaapäivää lauantaille, jotta pääsisin käymään Pastiksen kehutulla lauantaibrunssilla. Nyt vihdoin sellainen vapaapäivä osui kalenteriin, joten kävin heti varaamaassa pöydän Pastiksen brunssille, ettei mahdollisuus menisi reisille.

Tarpoessamme hyisessä tihkusateessa Kasarmikadun ja Pikku-Roban kulmassa sijaitsevaa ravintolaa kohti alkoi nälkä sopivasti kurnia. Klassinen ranskalaistyylinen brunssi ei kuulostanut ollenkaan huonolta idealta.

Osittain vanhaan porttikonkiin rakennettu ravintola on todella kaunis, sisältä ja ulkoa.

Pastiksen brunssi tarjoiltiin pöytiin ja siihen sisältyi kolme ruokalajia. Pahimpaan nälkään pöytään tuotiin, brunssin henkeen sopivasti, talossa leivottua sämpylää ja appelsiinimarmeladia.

Seuraavaksi pöytään saapui jaettavaksi tarkoitettu charcuterie-lankku, jossa oli jos jonkilaisia alkupaloja; terriiniä, tartarpihviä, leikkeleitä, maksapateeta, kirsikkahilloa, marinoitua punasipulia ja oliiveja. Maut olivat todella herkkiä ja hyvin balanssoituja. Erityisesti mieltä lämmitti tartarpihvin täydellinen, 63,5 -asteiseksi kypsennetty keltuainen. Alkupalat kruunasi vielä lämmin ja pehmeä briossi.

Keittoa ei ehkä ensimmäisenä mieltäisi pääruoaksi, mutta brunssimenussa se toimi mielestäni loistavasti. Rapucocotte ja mustajuuri-tryffelicocotte olivat pehmeän juustoisia ja sopivat kylmään talvipäivään passelisti. Keitossa oli hyvin sattumia eikä makujen kanssa ollut nuukailtu.

Jälkkäriksi vielä limepannacottaa, marjoja ja karvasmantelivaahtoa. Marjat oli hillottu hienosti, koska niistä pystyi maistaan hiukan raikkautta. Karvasmantelivaahto sopi hyvin yhteen limen kanssa ja teki jälkiruuan mausta ehkä Runeberginpäivää ajatellen vielä enemmän teeman mukaisen. Pannacottan rakenne oli myös todella hyvä, sopivan pehmeä eikä liian kova, kuten usein tuntuu olevan.

Maksoimme kahdelta hengeltä yhteensä 58€, eli varsin kohtuullisesti pöytiintarjoillusta brunssista. Tämä oli ehdottomasti yksi suosikkibrunsseistani!

Tässä vaiheessa tuli morjestamaan myös itse keittiön kuningas Timo ”Lintsi” Linnamäki, joka on työpiireistä tuttu entuudestaan. Hän vei meidät brunssin päätteeksi vielä kierrokselle keittiöön, jossa näytti olevan hyvä meininki.

Kehitettävää

Brunssimenu olisi voinut kaivata vähän lisää tuoretavaraa, mikä olisi tehnyt kokonaisuudesta vähemmän raskaan.

Kehuttavaa

Korkeatasoista ruokaa kohtuulliseen hintaan.
Pöytiintarjoiltu brunssi oli laadukas ja maistuva.
Ranskalaishenkinen fiilis välittyi hyvin ruuasta ja miljööstä.
Tunnelmallinen ja kaunis ravintola.