Asun Vantaalla ja tästä johtuen olen päätynyt lopputulokseen, että olisihan se hyvä kirjoittaa Vantaan ravintolatarjonnasta hiukkasen enempikin. Itseasiassa, kävin aikanaan kokkikoulunkin Vantaan ammattiopistossa ja olen yllättynyt, kuinka vaisu ravintolatarjonta koko Vantaalla on. Vaikka löytyy kasapäin pizzerioita, eivät ne yleisesti täytä sitä ravintolan kriteeristöä, mitä asetan käymisen arvoisille paikoille. Muutama vanha luokkalaiseni asuu Vantaan Tikkurilassa ja saimme hyvän keskustelun aluilleen Tikkurilan tarjonnasta ja nousi esille Dixitin uudet paikat sekä Shamrockin vieressä oleva Bistro Liekki.

Olin ennakkoluuloinen, vaikka kuulin kehuja ja luin netistä ruokalistaa. Päätin kuitenkin, että otan yhteyttä ja menen tekemään blogiini juttua. Kahden tunnin uinnin jälkeen nälkäkin oli kohdillaan. Sateisesta ulkoilmasta oli helppo paeta ravintolaan. Mainitsemisen arvoista on, että aivan ravintolan lähellä on huomattava määrä parkkipaikkoja, mikä ei ole ainakaan keskustassa itsestäänselvyys.

Sisään tullessa oli vastaanotto lämmin. Aika pian kannettiin pöytään jo olutta. Ruokalistaa pällistelimme hetken, mutta aika yksinkertainen kokonaisuus oli kyseessä. Ehkä ulkoasultaan lista voisi olla siistimpi, mikä antaisi ehkä selkeämmän kuvan tuotteiden laadusta.

Otimme alkuun suosituksen mukaan juustolautasen ja jättikatkarapuja. Ainakin jättikatkaravut olivat hyvin valmistettu. Tässä indikoin laatua maun ja hintaluokan korrelaationa. Olemmehan kuitenkin Vantaalla, emmekä esimerkiksi Helsingin keskustassa. Juustot oli tavallaan aika outo suositus alkuruuaksi, mutta kyllähän nekin maistui. Ehkä niiden seurassa jokin erikoisempi hillo olisi tuottanut lisäarvoa.

Pääruoaksi söimme vuohenjuustoburgerin ja tuornedoksen. Näistä  selkeästi pidemmän korren veri sisäfilee eli tournedos. Maullisesti lihan laatu molemmissa annoksissa oli äärimmäisen kohdallaan. Tarjoilija vei meidät myös katsomaan keittiötä. Hiiligrillissä syntyi itseasiassa kaikki lihapohjaiset annokset. Tämä selity, miksi maku oli hiukkasen tavanomaista parempi. Keittiömestari hehkutti myös, että kaikki kastikkeet tehdään esimerkiksi talossa, josta johtuen punaviinisoosi ja bearnaise on joka illan homma.

Ravintolaan tullessa en olisi ajatellut, että täällä olisi näin korkea omavalmistusaste. Yleensä se on huomattavasti alhaisempi, vaikka annokset olisi kuinka hienoja.

Sitten olikin jälkiruuan aika, suklaakakkua kaverille ja minulle ihan metsämarjajäätelöä. Tarjoilija täsmensi, että käytettävät jäätelöt tulevat pieneltä jäätelötehtaalta Lahdesta. Ehkä jäätelöannos oli liian vanhanaikaisessa astiassa siihen nähden, mikä maku oli. Suklaakakku oli puolestaa juuri sitä luokkaa mitä voisi toivoa.

Jos jotain kehitettävää näin yleisesti keksisin, olisi se somekanavien presenssin aktivoiminen ja ruokalistassa pitäisi olla suuremmin esillä hiiligrilli.

Vantaalla siis voi syödä alueeseen nähden tasokkaasti ja pyrin tekemään tästä juttusarjaa. Jos sinulla on suosituksia Vantaalle, kerro ne kommenttikentässä 🙂

 

*ravintola tarjosin illan ruuat

Vastaa


Looking for Something?