Olemme jo pitkään unelmoineet Norjan matkasta. Kun sain kutsun erääseen tilaisuuteen Norjan Trondheimiin, päätimme käyttää tilaisuuden hyväksi ja yhdistää samaan matkaan pikaloman.

Trondheim on Norjan kolmanneksi suurin kaupunki ja sijaitsee Keski-Norjassa. En ollut kuullut erityisemmin Trondheimistä aiemmin, mutta nopeasti Googlatessa kävi ilmi, että kaupunkihan on oikea kulinaristin aarreaitta! Löysin litanian hyvin arvosteltuja ravintoloita ja mukavanoloisia päiväretkikohteita. Kuulin, että Trondheimissä on myös maailman suurin Reko-rinki ja kuten kaikki varmaan tietääkin, Reko on saanut alkunsa Suomesta. Noin kahden tunnin suoralla lennolla pääsi Trondheimin lentokentälle, josta on about 40 minuutin bussimatka keskustaan. Keskimäärin suorat lennot kustantavat reilut 200 € per hlö ja bussimatka kentältä keskustaan noin 15 €.

Kolmen päivän reissun aikana ehdimme todella hyvin tutustua kaupunkiin ja ympäröivään luontoon. Säätiedotuksissa luvatusta sateesta huolimatta saimme pääosin nauttia kuivasta ja jopa aurinkoisesta säästä. Tässäpä vinkkinä joitain ravintoloita, hotelleja ja nähtävyyksiä, joista matkalla eniten nautimme.

Nordoest (seikkailijan illallistamispaikka)
Paikallinen aasia-fuusioravintola, joka löytyy Michelin-oppaan suosituksistakin. Antaisin pisteet raikkaasta ja toimivasta konseptista, jos tuotteen taustalla on oikeaa tietämystä, ja sitähän täällä oli. Ramenannos oli noin 24,5 € ja siihen hintaan possuliemi ohuelti viipaloidulla lihalla voi tuntua halvalta, mutta maku oli kaikkea muuta. Sanoisin että isot pisteet tulee nimenomaan mausta. Talon leipäkin oli hapanjuureen tehtyä ja äärimmäisen hyvää. Puolisoni otti turskaa ja se oli parmesankastikkeen kera tarjolla, ei siis ehkä aasialaista, mutta antaisin pisteet jälleen mausta joka oli enemmän kuin kohdallaan. Suklaajälkiruoka oli myös mainitsemisen arvoinen, ilman suurempia kompromissejä.

Bakgården Bar og Spiseri (alkuillan napostelua)
Paikallinen tapasravintola, johon eksyin lounaalle. Muuatamalla sanalla jututin ravintoloitsijaa, joka tiesi alueen premiumtarjonnasta. Itseasiassa, täällä tapakset on aikalailla talossa tehtyä ja kaikki yrtitkin he kasvattavat itse. Maulliesti tapaksissa oli selkeästi oikea fiilis ja niissä haluttiin pitää aika selkeä ja perinteinen makumaailma. Vaikka kyseessä onkin ehkä etninen konsepti, tuotteessa oli huomattava määrä paikallisia raaka-aineita, poislukien manchego-juuston, joka vain kuuluu tapaksiin oikealla alkuperällään. Noin 35-40 € tulee hintaa per pää, jos jakaa esimerkiksi kahdeksan tapasta, joka ei ole paha, kun miettii tuotteiden laatua. Tästä ravintolasta ei helposti lähdetä nälkäisinä.

Kalas & Canasta (lounasvinkki)
Trondheimin vanhakaupunki on todella tunnelmallinen ja kaunis pienine puutaloineen ja joen varren paalurakennuksineen. Koska olimme matkalla varsinaisen turistisesongin ulkopuolella, saimme nauttia nähtävyyksistä ihan rauhassa. Tämä vanhassakaupungissa sijaitseva Kalas & Canasta -ravintola valikoitui lounaspaikaksemme ja siellä oli annosten hinta noin 15 € luokkaa. Ennakkoluuloitta päädyimme sisäterassille, jossa tilasimme ruokaa. Talon leipä yllätti jälleen, hapanjuureen tehty ja pinnasta kevyesti paahdettu vaalea leipä sai sylkirauhaset sykkimään. Vasikanposki-annos oli oikeasti runsas ja sen seurassa oli perunamuussia, jossa oli perunan kuortakin joukossa. Sanoisin, että makua oli enemmän kuin uskoisi. Puolisoni otti avokado toastin, joka oli yllättävän ruokaisa mutta myös värikäs. Antaisin melkein pisteet hienosta esillepanostakin, mutta tänne tullaan enempikin syömään kuin hienostelemaan. Jälkiruokana maistelimme vanilja parfeeta, tattarilla ja marinoiduilla kirsikoilla. Annoksen makumaailma oli juuri sopivan rohkea.

To Rom og Kjøkken (klassinen ja varma vaihtoehto)
Vaikka kaupunki on pullollaan loistavia ruokapaikkoja, tämä valikoitui äärimmäisen pitkän historiansa johdosta viimeisen illan ravintolaksi. Klassisen perinteinen ja kuitenkin rohkea makujen saralla. Talon leipä oli juureen tehtyä ja sen maku ja rakenne veti vertoja parhaille leipäkokemuksille. Erityisesti uskaliaat maut ja paikalliset raaka-aineet korostuivat. Pääruoan pikkuperunat tulivat todella kasvihuoneesta 20 minuutin ajomatkan päästä, kala viereisestä vuonosta ja niin edelleen. Ehkä se, että Norjassa laadukkaat raaka-aineet ovat edullisempia ja helposti saatavilla Suomeen verrattuna, selittää, miksi kampasimpukkaa, turskaa ja ruijanpallasta oli listalla todella monessa ravintolassa. Noh, menu oli sieltä kalliimmasta päästä noin 70 € luokkaa, mutta se mitä sillä sai, on ihan oma juttunsa. Voin siis lämpimästi suositella hyvien makujen ja huippuraaka-aineiden ystäville. Hauskana sivuseikkana mainittakoon, että ravintoloitsijan sukujuuret ovat puoliksi suomalaiset.

Radison Royal Garden, Huonehinta kyseisellä reissulla oli noin 120-130 €
Hotellie ei ole ehkä uusimmasta päästä, mutta muuten puitteet olivat kunnossa. Mitä nyt hissin peili oli särkynyt ja sängyssänikin oli pieni lovi keskellä. Aamupala oli kuitenkin minun makuuni, kuin myös hyvä asiakaspalvelu. Hotellin sijainti antaa pisteitä, rauhallinen näkymä ikkunasta joelle oli kiva lisä.

Hotel Britannia, huoneen hinta oli noin 230 €
Hotelli on varsin uusi ja olin kuulevinani, että se olisi tuonut kaupunkiin runsaasti uutta asiakasvirtaa, jonka johdosta alueen ravintolatkin ovat saaneet uutta eloa. Tavallaan hinnakkaaksihan tätä voisi sanoa, mutta kyllähän sillä sai mukavaa ylellisyyden tunnetta lomalle. Pienet ja harkitut yksityiskohdat yhdistettynä uusimpaan teknologiaan ja premiummateriaaleihin nostavan tämän yhdeksi parhaista hotellikokemuksistani. Sanoisin aamupalan olevan kaupungin kärkikastia, erityisesti siksi, että valtaosa tarjolla olevasta ruuasta oli käsityötä ja talossa valmistettua. Yhdellä hotellin ravintoloista on myös Michelin tähti, joten sen pitäisi kertoa laadusta paljolti. Lähtöpäivän aamuna piipahdimme myös hotellin spa-alueella rentoutumassa, ja saimmekin aamutuimaan nauttia uima-altaista ja viidestä erilaisesta saunasta kaikessa rauhassa, muita asiakkaita ei juuri näkynyt.

Tässä vielä muutama kuva Pohjoismaisten Michelin-tähtien julkistamistilaisuudesta. Kerron siitä tarkemmin omassa postauksessaan.

Bymarka (ulkoilualue)
Kun kerran Norjassa ollaan, niin pitäähän sitä päästä luonnostakin nauttimaan. Paikallisten suosima ulkoilualue sijaitsee aivan keskustan liepeillä lyhyen raitiovaunumatkan päässä. Tuona aamuna satoi vettä ja ajattelimme, että jos emme mitään muuta, niin ainakin käymme ratikka-ajelulla, sillä se on aikalailla must see -juttu. Kyseessä on kuitenkin maailman pohjoisin ratikkalinja. Ratikan reitti kulkee loivasti ylöspäin ja matkalla onkin loistokkaat näkymät. Myös itse luontoalue tarjoaa oivat mahdollisuudet luonnosta nauttiville, varsinkin kesällä. Meillä kävi ehkä vähän huono tuuri, sillä vesisade muuttui näillä korkeuksilla lopulta lumeksi eikä näköalapaikoilta nähnyt sakean lumisateen takia kovinkaan kauas. Ulkoilu teki kuitenkin hyvää ja eripituisia reittejä näytti olevan valittavissa ihan jokaiselle kuntoilijalle.

Kristianstenin linnoitus
Tätä linnoitusta on vaikea olla huomaamatta. Se sijaitsee käytännössä 10 minutin kävelymatkan päässä vanhastakaupungista. Kyseisen linnoituksen näkymät ovat aivan huippuluokkaa ja tämä on loistava paikka piknikille. Toki tähän vuodenaikaan oli vähän liian kylmä laittaa piknikiä pystyyn.

Ja loppufiilikset ovat? Vaikka kaupunki on varsin suuri, tuntui keskusta-alue sopivan kompaktilta ja välimatkat lyhyiltä. Tekemistä olisi ehkä riittänyt vielä pariksi päiväksi ja varsinkin kulinaristille ravintolatarjonta on ilahduttavan runsasta. Vaikka Norjaa usein parjataan kalliina matkailumaana, niin iseasiassa pohjoismaalaisen turistin silmin ei ollenkaan hullumpi kohde, jos haluaa vähänkään nauttia laadukkaasta ruuasta, kaupungista ja luonnosta.

Tein reissusta myös lyhkäsen videon, joten käyhän vilkaisemassa se youtube kanavastani 🙂

Share:

Vastaa


Looking for Something?