Yhteistyössä Meat district

Aiemmalla kerralla oltiin ikonisen vanhan kirkon lähistöllä Saltissa ja tällä kertaa ollaan aivan pääkaduilla, lähempänä virtaavaa jokea. Erityisesti kesällä, kadut suorastaan kuhisee ihmisiä ja eikai tätä tunnelmallisempaa paikkaa nauttia jäätelöä ole. Tämän kertainen ravintola on ehkä yksi koko porvoon vilkkainpia ja olen käynyt täällä vain kerran aikasemmin. Silloin oli tietenkin kesä ja super kuuma. Terassin burgeri ja olut, teki tehtävänsä kiitettävällä tavalla mutta tällä kertaa katsotaan hiukan isompaa kokonaisuutta.

Tuttuun tapaan, olimme uimassa hakunilassa josta lähdimme treenin jälkeen ajelemaan Porvoon suuntaan. Vanha moottoritie on niin rauhallinen että sitä suorastaan mukava ajella. Koska olimme paria tuntia aikasemmin liikkeellä, oli vielä hiukan valoa jäljellä, joten hiukan vanhaa kaupunkiakin tuli pällistelyä ennen ravintolaan astumista.

Nimensä mukaan, sisään astuessa näkyi pitkä rivi lihoja riippumassa ja jos tämä ei tarkottaisi Meat districtiä, niin mikä sitten. Valoitus ja fiilis on selkeästi lämminhenkinen. Aikalailla sisäänastuessa meidät otettiin vastaan ja ohjattiin pöytään. Pöytämme osui mukavasti nurkkaan jossa sain nojailla vapaasti seinään ja samalla näen salin toisessa päässä olevan avokeittiön.

Ruokalista ilmestyi joka oli saatu visuaalisesti tiivistettyä yhdelle sivulle. Pihvi annos oli 50€ luokkaa ja menu 70€. Kun kuitenkin kyse on Porvoon elämyksistä, menulla mentiin. Alkuun tuli pikku kaato proseccoa ja nimenomaan pieni kaato koska olimme autolla liikkeellä. Ensimmäiset alkupalat oli Tartaria, leikkeleitä ja punajuuritartaria. Talon leipä ja voikin ilmestyi. Kun aiemmalla visiitillä oli kasvipainotteisuus, täällä liha pääsi kunniaan. Toki isollahan seinällä oli että ekologisuus kuuluu lihojen arvomaailmaan, joten tätäkin aspectia oli huomioitu. Lihapainotteisiksi alkupaloiksi herkkua oli. Leikkeet oli selkeästi talossa leikattuja ja leivänkin tuoreus oli haistettavissa.

Annosten makumaailmassa huomasi selkeästi että raaka-aineet oli valmistettu niitä arvostaen. Väliruokana ilmestyi. metsäsieni risottoa joka oli hyvä veto sesonkiin nähden. Maku ja rakenne oli kohdillaan, makuinsinöörikin totesi että nyt on ollut aika monta onnistunutta annosta putkeen. Yleisesti ottaen, tässä hintaluokassa pitääkin olla hiukan kriittinen jos siihen on vain aihetta.

Hiukan ennen pääruokaa saapui 2014 vuoden toscaanalaista joka oli nimenomaan tarkoitettu lihalla. Pääruokana oli nimittäin kotimaista Dry-aged ulkofilettä. Raaka-kypsyydestä kysyin ja vastaus oli että 4 viikkoa liha on heillä noissa kaapeissa ennenkuin sitä voidaan tarjota. Jos lihat on tätä ennen vähänkään raaka-kypsyneet, on mureus äärimmäisen korkea. Aiempiin lihoihin nähden tämä ylitti suuren kynnyksen olemalla erittäinkin priimaa. Varsinkin ulkofile on semmoinen ruhonosa ettei sen pehmeys ole aina taattua vaikka kuinka laadukkaasta palasta olisi kyse. Mitä nyt lisäkkeihin tulee niin kananahalla maustettu cesar salaatti ja fritattut perunat oli kivoja mutta näistä pihvin kastike joka oli eräälainen voi-emultio oli huippuhyvää.

Väliruokana tuli keventävät juustot ja kirjaimellisesti kyseessä oli n. 3 ruokalusikan kokoinen makupläjäys. Saksanpähkinää, selleri parmesaania ja balsamicoa, tarkemmin muisteltuna. Tässä annoksessa tuli jotenkin hienot ilta ravintolat mieleen, mutta ilman että illasta jäisi nälkä kun muut annokset olivat niin ruokaisia.

Jälkiruokana saimme jälleen tiramisua. Sanon jälleen koska menneen vuoden varrella on tullut nautittua varmaan kymmeniä ellei satoja tiramisuja ja kuorallisesta on tullut mainittua. Tämä erottui niistä kaikista olemalla modernein esillepanoltaan ja maullisesti pikkuisen viilatumpi kuin muualla. Olimme ehkä hiukan hämmentyneitä kuinka hyvä laatuinen kokonaisuus menu oli, kuitenki yleensä löytyy se muutama floppi joukosta. Päätimme iltamme vielä kupilla rooibus teetä ja pienellä ilta kävelyllä. Poikkeuksena, tämän postauksen kohdalla värväsin makuinsinöörin kokeilemaan Samsung note 9 kuvien ja videon kohdalla, ja itse tietenkin hääräsin vakio Samsung Note 10 + ja laina kameralla joka oli Canonilta.

Ensi kerralla olemme jälleen kirkon vieressä ja siellä onkin yksi fiinimpi paikka, josta kuulette sitten lisää.

tomi nieminen makuinsinööri
Tällä visiitillä makuinsinööri harjoitteli kuvaaamista Samsung Note 9:llä ja osa postauksen kuvista onkin hänen ottamia. Vuoden vanhaksi puhelimeksi, silläkin saa loistokasta sisältöä aikaiseksi. Toki yllä oleva kuva on otettu Canonilla.


Share:

Vastaa


Looking for Something?