Hyvinkin lyhyessä ajassa oli selvää että isoja muutoksia oli tulossa. Muistelen ajanjaksoa kun kaikki puhelivat että nämä ”säännöt” ovat lyhyt aikainen poikkeus ja jotenkin tuntui siltä että useimmat horeca yrittäjät jäivät ”tuleen makaamaan”. Tässä vaiheessa varmasti suurinosa paikoista on jo lopettanut, joille ei löytynyt vaihtoehtoisia tapoja toimia. Onko tämä jotain aivan poikkeuksellista? Sanoisin että tämä muistuttaa paljon lamaa, jonka johdosta opittiin säästeliäisyyttä ja varovaisuutta.
Paikallinen lonkero Ahvenanmaalla
Kun puhutaan Horeca alasta se tarkoittaa mielestäni myös ravintola ympäristössä nautittavien ruokien ja juomien tuottajia. Toki, ne joille vienti oli se ykkös asia ovat varmasti saaneet pahasti selkäänsä mutta jotenkin tuntuu siltä että paikalliset toimijat ovat saaneet harvinaisen tilaisuuden olla esillä. Näin esimerkkinä, ne joiden tuotteet menevät normaalissa kaupassakin kuluttajien mukaan, uskoisin että lovi horeca myynnissä ole ”kuolettava”. Nyt olisi tavallaan myös se aika kun pitää kriittisesti tarkastella, mitä pitäisi olla ruoka/juomalistalla niille jotka ovat yhä pystyssä.
Silja symphonin creme brulee
Toki, osa meistä syö vielä ulkona ja tällöin korostuu perinteisimmät ravintola kokemuksiin liittävät asiat. Onko siistiä ja turvallista? Vaikka kunnon ruoka ravintola ei olekkaan todennäköinen paikka altistua verrattuna julkisiin kulkuneuvoihin tai lähikauppaan, onhan se ihan selvää että pelko ohjaa ihmisten oletuksia. Esimerkiksi, tällä laivareissulla oli yhteensä 100 henkilöä ja pääsääntöisesti kaikki noudatti suosituksia. Lähimetrossa pystyin puolestaan todeta kuinka piittaamattomia useimmat ovat.
Isoksi bonariksi sanoisin että nyt jos syö ulkona, saa istua juuri sinne minne tykkää ja kuviakin saa ottaa rauhassa. Tavallaan voisin odottaa myös sitä että henkilökunta ei kiirehtisi niiden muutamien asiakkaiden palvelussa kun ei siihen mitään varsinaistakaan syytä ole. Yllättää tavallaan se kuinka keskikertaisesti useimmat kuppilat ovat hoitaneet markkinointinsa, vaikka juuri nyt siihen olisi aikaa ja se olisi tapa erottua kiristyvät selviytymis kamppailusta. Kun koko kuviota tarkastelee, voi todeta että kotimaanmatkailu on kohtuullisen vahvoissa kantimissa, mutta osataanko siitäkään ottaa kaikki irti? Ahvenanmaa on ainakin minusta omaa luokkaansa kun melkein jokaisella ravintolalla ja toimialla on enemmän kuin hyvin paikallisten toimioiden raaka-aineita. Muun Suomen kohdalla en uskalla edes inahtaa. Jos ei selväksi tullut, muutos on ainakin pidempi aikaista mutta osaako erinäiset toimiat ottaa siitä kaiken irti, se jää nähtäväksi. Tämän jutun kohdalla testaisin Sonyn a6400 kameraa, jossa oli 55m linssi. Yleisesti, tämä reissu josta kyseiset kuvat nappasin oli Siljan järkkäämä pr juttu ja tämä kirjoitus on lähinnä omia ajatuksiani matkailusta ja ravintoloista. Mitä minä tekisin jos olisin ravintoloitsia? Varmistaisin että tuoteeni on uniikki, enkä pitäisi ensimmäistäkään asiakasta itsestäänselvänä. Kontaktoisin lähi yritykset ja yhteisöt ja yrittäisin löytää tapoja palvella heitä. Aloittaisin ensivuoden suunnittelun hyvissä ajoin ja varmistaisin että kotimaan turismi olisi ”hallussa”. laiva yrityksenä, loisin bilepaketin jonka sisäänpääsynä olisi koronna testi terminaalissa -> reissu olisi pidempi ja kalliimpi mutta kaikki laivalla olijat voisivat olla niikuin ennen vanhaa. Vaikka valtaosalle on selvää ettei kipeinä matkusteta, luottamuksen sijaan kontrolli antaisin turvallisuuden tunnetta entisestään. Heitähän kommenttkenttään sinun aatoksesi matkailu ja ravintola-alan tulevaisuudesta 🙂
