Vaikka ravintolatarjonta on Helsingissä kasvanut hurjasti viimevuosina, ei pääkaupunkiseudulla ole lopulta kovinkaan monta pihviravintolaa. Ja nyt tarkoitan laadukkaita pihviravintoloita.

Aikoinaan ravintoloiden tärkein ja tilatuin annos oli pihvi, mutta siitä ajasta on jo menty ohitse. Nykyään high-end-burgerit tai napolilainen pizza puhuttaa enemmän. Tämä ei tarkoita, että pihvien laatu olisi laskenut, mutta hinta on yhä pysynyt korkeana.

Mikä määrittää pihviravintolan? Tähän ei ole yhtä selkeää kaavaa, mutta lähtökohtaisesti laadukas valikoima erilaisissa lihoissa ja lihojen kypsyyksissä kuuluu ehdottomasti siihen. Mielestäni tarjoilijoiden tulisi myös tietää lihoista raaka-kypsyydet, rodut sekä alkuperämaat. Listan muutkin tuotteet tulisi olla pihvien ympärille sopivia, juomista puhumattakaan.

Tässä jutussa vierailen ravintola Goodwinissä kahden tuttava-bloggarin kanssa. Keskiössä oli teitysti laadukas pihvi Helsingissä.

Ravintola Goodwin
Eteläranta 14, Helsinki
Avoinna ma-su 11-23
Pääruuat alkaen 19,50 €

Kehitettävää:
Talon leipä voisi olla modernimmin jotain spesiaalimpaa, kuin vaalea patonki, esimerkiksi juurileipä.
Ruokalistakin voisi olla vähän tiivistetympi

Kehuttavaa:
Selkeästi lihoihin erikoistunut ravintola, jossa ruoat valmistetaan laadulla ja pitkälti käsityönä.

Ruokalista on laaja. seuranani oli Henry ja Mikko, jotka hiukan samaistuivat ajatukseen. Kun kyseessä oli kuitenkin pihvi, olimme kohtuullisen varmoja mitä haluamme tilata. Tarjoilija esitteli talon lihat vadilta ja valikoimme sisäfileen, ulkofileen sekä entrecôten. Tilasin ennen tätä kuitenkin muutaman alkuruoan, sillä olimme jokainen skipanneet lounaan tätä varten. Pitäähän sitä vatsaan jättää tilaa kunnon pihville 🙂 Makujen kirjo oli loistava ainakin alkuruoissa, ehkä leipä olisi voinut olla luovempi kuin vaalea patonki mutta, voiko se tehdä ateria kokonaisuudesta liian tiukan? vaikea sanoa.

Pääruokien, eli itse pihvien, kypsyydet olivat kohdallaan. Toisaalta, ei voi odottaa mitään vähempääkään yhdeltä Suomen tunnetuimmalta pihviravintolalta. Kysyin lihan raakakypsyyttä, mutta siihen ei löytynyt hetkessä selkeää vastausta. Kuitenkin, kun kyseessä on australialainen angus-härkä, on sen raakakypsyys tyypillisesti jo 4-5 viikkoista, johtuen tietenkin logistiikasta. Tämä kertoo vahvasti hyvästä mureudesta, mutta myös mausta. Listalla oli myös kotimaista nautaa sekä uusiseelantilaista karitsaa, mutta ainakin omaan makuuni angus-härkä on yksi varmoista valinnoista ja tyypillisesti erittäin korkealaatuista.

Kokonaisuutena pihvit oli moitteettomia, kuin myös lisäkkeet. Vaikka olimme juuri nauttineet kohtuullisen runsaat pihvit, sokerihammasta ehti jo kolottaa. Listalta meille suositeltiin kolmea jälkiruokavaihtohtoa, jotka olivat kaikki talossa tehtyjä. Nämä kolme olivat siis suklaafondant, omenapiirakka sekä crème brûlée, jotka kaikki tilasimme. Vahvaksi suosikiksi osoittautui omenapiirakka, joka sopi sesonkiin paremmin kuin hyvin. Isänpäivä on aivan nurkan takana, joten tässä olisi sitä ajatellen vaihtoehto. Missä sinä olet syönyt parhaan pihvisi?

Share:

Vastaa


Looking for Something?