Yhteistyössä: Dos Pulpos

Vilkaalla kadulla kuuluu musiikkia ja pariskunta istahtaa mukulakivikadulla olevaan tapas paikkaan. Se hetken auringonlasku muuttuu iltahämäräksi ja ravintolat suorastaan kuhisee asiakkaita. Näitä fiiliksiä sain irti kun olin testaamassa vasta-auennutta Dos Pulpos nimistä ravintolaa.

Ennenkuin paneudun itse visiittiini, voisin muutamalla sanalla avata ajatusta espanjalaisesta ruuasta ja mietteistäni sitä kohtaan. On paellaa, churroja, tapaksia ja vaikka millä mitalla viinejä, mutta tuntuu kovin usein ettei ihka oikeasti espanjalaiseen ruokaa erikoistuvia paikkoja ole. Toki, välimerellisiä paikkoja löytyy ja vaikka millä mitalla, mutta jos kaipaa sitä Espanjan loman ”tuulahdusta” ei välttämättä kovin helpolla pääse.

Yleensä kontaktoin itse ravintolat ja sovin visiitistäni mutta tällä kertaa sain vinkin vanhalta työkaverilta, Heinontukusta. Lihamestari Kimi kertoi muutamalla sanalla eräästä uudehkosta ravintolasta, jossa käytetään tuoretta mustekalaa, kampasimpukoita ja scampejakin. Nämä ovat omassa skaalassaa loistavia raaka-aineita, joita saa useinmiten huonosti valmistettuna tai vähintäänkin keskinkertaisen makuisina.

Pienen kuulustelun jälkeen, Kimiltä irtosi yhteystiedot kyseiseen ravintolaan ja sovin visiitistäni. Ajattelin napata mukaan myös pari bloggari kolleegaa, joilla olisi käsitystä hyvästä ruuasta ja tietenkin juomasta.

Jätkäsaari on minulle se paikka jonka ohitse kuljen kun menen verkkokauppaan tai laivalle, muuten tänne seudulle ei ole asiaa. Matkalla ravintolaan havaitsin, että alue vaikuttaa muistikuviani viihtyisämmälle ja useampi trendikkään näköinen paikka on avattu lähistölle. Kuulin myös että useampi hotelli tulee nousemaan tähän tiiviiseen mutta moderniin kerrostalokeskittymään. Ratikka yhdeksällä pääsimme aivan ravintolan edustalle ja ensisilmäyksellä paikka vaikutti ainakin ulkoa katsottuna viinibaarilta.

Kodikas, valoisa ja tavallaan moderni tila vei istumaan baaritskille, mutta päädyimme kulmapöytään koska siihen tuli paras valo. Ravintolan seinälle oli maalattu mustekaloja, jotka antoi merihenkisen ravintolan viboja, kuinka sekaannuttavaa, onko tämä viinibaari vai kalaravintola?

Ruoka ja juomalista oli yhdellä lapulla joka oli kaksipuolinen. Tapasmaisia annoksia oli reilu kymmenkunta, pääruokia neljä ja jälkiruokiakin neljä. Annoin ohjakset tarjoilialle, joka on myös ravintolan yrittäjä. ”tuokaan vaan kaikkea mikä on hyvää ja värikästä” tarjoilialta katseesta löytyi jo vastaus.

helsingin paras espanjalainen ravintola

Alkuun meille tuotiin Sangriaa, joka oli punaviinipohjaista ja tapaksien valmistuksessa kerrottiin menevän hetki. Silloin aloinkin pohtia, Kimin mainitsemaa tuoretta mustekalaa, eli täällähän tehdään käsityötä kun ”pulppoakin” eli mustekalaa valmistetaan.

Pienen chattailyn lomassa ruokaa alkoi vain virtaamaan pöytään; patatas bravas, pulpoa, kampasimpukkaa, pardon paprikoita, mustekalaa, lajitelma erillaisia tomaatteja ja grillatulla leivällä vähän lisää tomaattia. Tuoksuja. värejä ja makuja oli yllinkyllin. Aloitimme maistelun rauhassa, ronskin maistelun sijaan ja ensimmäisen kahden annoksen jälkeen pystyimme todentamaan, että kaikki maistui erillaiselle. Tämäkin yleinen dilemma, että useinmiten kaikki maistuu vähän samalle ei osunut toteen ainakaan täällä, itseasiassa maut oli saatu pidetty hyvinkin erillaisina toisistaan. Vaikka suosikkini oli patatas bravas, kannattaa ehdottomasti maistaa äyriäisiä, niissä se isoin elämys lymysi.

Alkuruokien tai ehkä korrektimmin tapaksien jälkeen, tuotiin pöytään pääruokia. Grillattu, savuinen tuoksu nousi melkein jokaisesta pääruuasta, tähän väliin pohdinkin että voiko täällä olla hiiligrilli, nimittäin muuten moisen tuoksun tai maun luominen olisi mahdotonta. Tarjoilia kertoi että ”täällä löytyy Josperi”, joka on siis hiiligrillien aatelia ja sitä käytetään muutamassa muussakin Helsingin kärkipaikassa.

Karitsansisäfilee varras oli juuri niin mureaa kuin voisi itselleen uskotella, piquilo paprika paahdetun leivän päällä oli hyvä sikäli että paprika oli oikeasti piquilo laatua, eikä etikkaista niinkuin useimmat halvemmat kopiot. karitsankare ja selleripyre oli kuin, jonkin iltaravintolan listalta ja punaviini vihvahteinen kastike teki annoksesta suorastaan silmänruokaa. Broilerin rintaleike grillattuna, romesco-kastikkeella oli suorastaan herkkua, olihan se liha vielä kosteaa.

dos pulpos kokemukset

Oikeastaan pääruokien onnistunein osuus oli jälleen makujen eroavaisuus, kaikissa annoksissa oli eri mausteet ja lisäkeetkin poikkesi. Tämä ei jättänyt vaihtoehdoksi ohittaa jälkiruokia, joten vartissa nekin oli jo pöydässä. Creme catalana toi mieleen bruleen mutta tässä mausteet teki eron. Kaneli, appelsiini ja sitruuna ryhdistivät rasvaisen kermavanukkaan hienostuneen raikkaaksi jälkiruuaksi. Suklaamoussessa oli hiukan bitteriä elementtiä ja jäätelökin oli talossa tehty. Täällähän tehdään kaikki talossa? ”juuri näin” vastasi tarjoilia. Pienen keskustelun jälkeen todentui että keittiössä on aina vähintään kaksi kokkia, joka on varsin paljon näin pieneksi kortteliravintolaksi.

Ravintolalla oli myös uudenkarkea terassi ja massiivinen lista espalaisista viineistä oluihin. Olin koko illan niin keskittynyt kuvaamiseen ja maisteluun, että tällä kertaa juomat jäävät uskaliaille kokeiltavaksi. Useimmista ravintoloista poiketen, täällä ei ole lounas toimintaa, joten iltapaikkahan tämä on.

Heitä kommenttikenttää ajatuksia espanjalaisesta ruuasta ja minne sitä voisin ensi kerralla suunnistaa, kiitos että luit!

Käykää myös ihmeessä katsomassa videoni tästä ravintolasta 🙂

Share:

Vastaa


Looking for Something?