Kiinnostuin pari vuotta sitten villiyrteistä. Ajatus siitä, että jo varhain keväällä voisi itse poimia luonnosta syötävää, kiehtoi. Sama innostus herää joka kevät, kun luonto alkaa vihertää. Varsinkin, kun kesän marjasatoa saa vielä odottaa, syksyn sienistä puhumattakaan.

Olen tutustunut moniin villiyrtteihin ja varovasti kokeillut, mitkä osuvat omaan makuhermooni. Osa villiyrteistä näyttää ja maistuu hyvin rikkaruohoiselta (jos rehellisiä ollaan). Sitten joukosta löytyy myös niitä helmiä. Varovaisuus on tässä lajissa tärkeää, luonnossamme kun kasvaa myös myrkyllisiä kasveja. Onneksi syötäväksi kelpaavia villiyrttejä on kuitenkin runsaasti.

Yksi villiyrtteilyn parhaista puolista on se, ettei niitä tarvitse hakea kovinkaan kaukaa. Itse asiassa, pihapiiristä löytää syötäviä kasveja todella helposti, eikä niiden tunnistaminen vaadi ihmeellisiä konsteja. Otetaanpa nyt vaikka koivu. Sen nuoret lehdet ovat erityisen hyviä ihan sellaisinaan ja tuovat uutta raikkautta vaikkapa hedelmäsalaattiin.

Mustaherukan lehdistä tulee muun muassa haudutettua herukanlehtijuomaa tai suolakurkkujen liemen makuaine.

Herkkä käenkaali eli ketunleipä sopii erinnomaisesti paistetun kalan päälle tai vastaavasti salaatin sekaan.

Kuusenkerkistä on moneksi. Tavallinen banaani-mansikkasmoothie saa kerkistä ihan uutta potkua.

Villiyrttejä on toki paljon muitakin ja tulen tässä kesän edetessä varmasti esittelemään useita niistä. Reseptejäkin on takuuvarmasti luvassa!