Viljojen, sokerin, rasvojen ja maidon terveellisyys puhuttaa mediassa paljon. Joko niitä ei saisi syödä ollenkaan tai sitten nurkan takana vaanivat sairaudet pysyvät loitolla suosimalla luomuja, puhdistamattomia tai jollakin tietyllä menetelmällä prosessoituja versioita tai noudattamalla jotakin ruokavaliota. Löytyy näyttöä terveellisyyden puolesta ja vastaan, uutisia tutkimuksista, jotka pian torpataan uusilla päinvastaisilla löydöksillä. Kuluttaja on tässä viidakossa kyllä aika hukassa.
Huomasin eilen sekä Ylen että Hesarin artikkelin gluteenittoman ruokavalion vaarallisuudesta. Otsikot olivat ehkä vähän harhaanjohtavia, sillä itsessään gluteeniton ruokavalio ei ole terveydelle vaarallista, vaan se, että gluteenipitoiset viljat korvataan yksinomaan riisillä, mikä voi johtaa riisin sisältämien raskasmetallien liikasaantiin. Tosin tässä kohtaa maalaisjärkeni sanoo, että mikä tahansa yksipuolinen ruokavalio voi olla terveydelle haitallista, sisälsi se gluteenia tai ei.
Artikkeli sai minut joka tapauksessa ajattelemaan gluteenittomuutta ilmiönä. Keliaakikoille gluteeni on haitallista, se on selvää. Erityisruokavalioista on kuitenkin tullut terveystietoisen väestön keskuudessa eräänlainen muoti-ilmiö. Moni välttelee gluteenia lihomisen, turvotuksen ja vatsavaivojen tai elintasosairauksien pelossa. Toisaalta myös allergioiden ja ruoka-aineherkkyyksien määrä on kasvussa, ja yksi syy tähän saattaa olla prosessoitu ja puhdistettu ruoka.
Mitä gluteeni on?
Gluteeni on proteiinia, jota löytyy mm. vehnästä, ohrasta ja rukiista. Keliaakikoille kyseinen proteiini aiheuttaa ongelmia. Myös vilja-allergikot voivat saada vehnästä tai muista viljoista oireita.
Gluteenin ominaisuuksiin kuuluu venyvyys, mikä ilmenee esimerkiksi leipätaikinaa vaivatessa sitkona. Tämän ominaisuuden puuttuminen tekee gluteenittomista jauhoista leipomisen haastavammaksi, eikä gluteenittoman leivän rakenteesta ole helppoa tehdä samanlaista kuin gluteenipitoisesta.
Vehnä kuuluu kuitenkin mailman vanhimpiin viljelykasveihin ja ihmiset ovat syöneet vehnää jo 10 000 vuoden ajan. Antiikin Roomassa oli tavallista syödä vehnäleipää. Vehnä onkin ollut yksi elintärkeistä ravinnon lähteistä. Todennäköisesti leipä valmistettiin kuitenkin kokonaisista jyvistä jauhetusta viljasta eli täysjyväviljasta, eikä sitä kuuleman mukaan säilytetty yhtä pitkään sen jauhamisen jälkeen, kuin nykypäivänä.
Nykypäivän muotidieeteillä tuntuu olevan yhteisenä piirteenä jonkinasteinen ehdottomuus, ollaan joko kokonaan ilman tai sitten ei muuta syödäkään. Vaikka gluteenilla ei olisikaan itsessään suurta merkitystä terveydelle, yksipuolisella ruualla sen sijaan voi olla. On myös hyvä muistaa, että eri raaka-aineiden terveellisyyden promoaminen tai epäterveellisyyden korostaminen voi olla osa ruokatuottajien markkinointia, joilla tuotteet yritetään saada paremmin kaupaksi.
Yritän itse syödä mahdollisimman monipuolista ruokaa, gluteenilla tai ilman. Viljoissa suosin täysjyvätuotteita. Viikoittaisessa käytössä on perunaa, riisiä, spelttiä, ohrasuurimoita, tattaria, hirssiä ja erilaisia täysjyväjauhoja. Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, on tasapaino ja kohtuullisuus tärkeää, oli kyse viljoista tai mistä tahansa raaka-aineesta. Puhdistetut viljat ovat mielestäni herkkuja eli sopivia satunnaiseen käyttöön. Ruokavalio on kuitenkin iso kokonaisuus, jossa moni muukin asia ratkaisee. Jos muuten syö pääsääntöisesti terveellisesti, tuoreita, prosessoimattomia raaka-aineita, ei puhdistetut viljatkaan silloin tällöin kaada venettä.
