Elokuu – miten voi jo olla? Vastahan se kesä alkoi! Onneksi on kuitenkin tatteja. Pyöreitä ja pullukoita herkkutatteja, punakoita punikkitatteja, herkullisia voitatteja… Sienestyskausi saa hyvälle tuulelle kun on jotain, mitä syksyssä voi odottaa.

Tatit ovat ehkäpä lempisieniäni. Niissä on voimakas, voin kaltainen maku, joka suorastaan sulaa suussa. Tatteja on myös helppo löytää. Kanttarelleja ja suppilovahveroita saa etsiä lähes suurennuslasin kanssa, mutta tatit näkee jo kaukaa. Lisäksi ne on pilliensä ansiosta helppo erottaa muista sienistä. Myrkylliset tatit ovat todella harvinaisia, ja pahanmakuisetkin tattilajit tunnistaa helposti, joten sen puolesta tattien kerääminen on varsin vaivatonta.

Välillä minulta kysellään vinkkejä sienestykseen, joten tässäpä muutama hyväksi havaittu tapa tatti- ja sienimetsälle:

Kerää vain sellaisia sieniä, jotka varmasti tunnistat. Tämä on varmastikin itsestäänselvää, mutta en voi painottaa sitä tarpeeksi.

Erityisesti vanhemmista tateista kannattaa veitsen avulla kuoria pillit pois jo metsässä. Pilleissä elää usein jos jonkinlaista öttiäistä, vaikka sieni muuten olisi hyvässä kunnossa.

Tatit pilaantuvat nopeasti, jos niitä säilyttää liian kosteassa. Ilmava kori on aina varma valinta. Lisäksi otan aina mukaan paperipusseja (hyödynnän kaupan vihannesosastolta saatavia paperipusseja), joihin voi sujauttaa eri sienilajit tai vaikka mukaan tarttuvat marjat.

Lyhykäisyydessään sienimetsälle mukaan kannattaa ottaa aina sieniveitsi, kori, mahdollisesti paperipusseja, kyypakkaus, vettä ja puhelin, jos jotain sattuu.

Koska tateissa on niin uskomaton maku, ei niiden valmistamiseen kummempia niksejä vaadita. Yksinkertainen sienipaistos sipulilla höystettynä on helppo mutta sitäkin maistuvampi lisä esimerkiksi eväsleivän päälle. Viimeaikoina olen innostunut myös leipomaan itse leipää. Siihen vielä kunnon annos sienipaistosta päälle, eivätkä eväät enää paremmiksi muutu!