Helsingin ravintolakartalle on tupsahtanut taas uusi ravintola, Sue Ellen. Amerikan etelärannikon rennosta tunnelmasta ja runsaista mauista inspiraationsa saanut Sue Ellen on avannut ovensa Etelärannassa, entisen Sundman’s Krogin ja Bystron tiloissa. Ravintola ei ollut ehtinyt olla viikkoakaan auki, kun sain keittiömestari Timo Lintsi Linnamäeltä kutsun Sue Elleniin.

Sue Ellen
Sijainti: Eteläranta 16, Helsinki
Hinta: neljän ruokalajin menu 55 €, à la carte 8-29 €

Oli tavanomainen tuulinen keskiviikkoilta kun saavuimme paikalle tähän uudenkarheaan ravintolaan. Avokeittiössä tanssahteli keittiömestari Lintsi ja jatsi soi. Olimme siis oikeassa paikassa. Ravintolassa on toteutettu sisutus värikkäästi ja hauskasti, unohtamatta kuitenkaan vanhan rakennuksen luomia puitteita.

Yksisivuinen ruokalista

Mielestäni lyhyttä ruokalistaa voi pitää merkkinä laadukkaasta ravintolasta. Sue Ellenissä lista on kompakti, mutta toimiva. À la carten ja neljän ruokalajin menun lisäksi on mahdollista tehdä ennakkotilaus kokonaiselle pikkupossulle tai taskuravulle. Me päädyimme suositeltuihin annoksiin. Sinfonia alkoi maissileivällä ja paprikajuustolla, johdatellen Etelävaltioiden tunnelmaan.

Alkuruoaksi nautimme skonssiburgerin sekä ”linnupesän”. Molemmat annokset herättivät uteliaisuutta, sillä en muista aiemmin vastaavia annoksia syöneeni. Skonssiburgeri oli erittäin hyvin maustettu ja annoksessa oli rakenteet kohdillaan. Linnunpesä oli käytännössä maissipuuroa, paahdettua kanannahkaa ja tilpehöörejä herkullisessa kanaliemessä.

Äyriäiskeittoa ja rapukakkua oli seuraavana vuorossa. Keitto oli todella rehti ja krouvi, mukana oli kuorelliset simpukat, langustiini sekä maissi varsineen. Maussa ei silti ollut moitteen sijaa, päin vastoin. Ehkä annoksena haastava syödä siististi, simpukoiden kanssa kun on aina oma työnsä,mutta eipä tuo meitä haitannut. Rapukakku oli puolestaan todella pehmeä ja kuohkea, veikkaisin että aika haastava myös paistaa.

Pääruokana tuli puolisolle monnia ja minulle naudanrintaa. Monnia ei kovin usein suomalaisissa ravintoloissa edes saa, varsinkaan näin kauniisti valmistettuna, joten kokemus oli sikäli ainutlaatuinen. Annos oli melko tuhdin kokoinen ja sen seurana oleva hapankermakastike oli äärimmäisen hyvin valmistettu.

Murearakenteinen naudanrinta oli höystetty paistetulla lehtikaalilla ja sinappikastikkeella. Yleisesti naudanrinta ei ole kovin helppo ainesosa, mutta tässä se oli valmistettu taidokkaasti.

Olimme jo todella täynnä, mutta eihän sitä sovi illallista päättää ilman jälkiruokaa. Omenacrumble ja kardemummajäätelö oli loistava kombo. Erityisesti jäätelö vei kielen mennessään. Toisena jälkiruoka-annoksena söimme pekaanipähkinäpiirakkaa popcornijäätelöllä. Makujen puolesta se sopi hyvin ravintolan muihin annoksiin, vaikka ehkä runsaan aterian päätteeksi olikin varsin tuhtia tavaraa.

Lintsi ennätti kierrättää meidät pikaisella visiitillä myös ravintolan kellarikerroksesta löytyvässä viinikellarissa, jossa on mahdollista järjestää isompiakin tilaisuuksia. Voin kuvitella, että etenkin kokonainen pikkupossu tai taskurapu sopisivat isomman porukan dinnerille kellarin viineineen.

Iso kiitos Lintsille, joka kutsui meidät vieraaksensa! Sue Ellenissä kannattaa ehdottomasti käydä, jos vähääkään kaipaat makuja rapakon takaa.

Kehitettävää

Vaikka omenacrumblen presentaatio oli todella kaunis, ehti jäätelö uunikuuman kipon kyljessä sulaa todella äkkiä.
Olisin ehkä kaivannut jotain riisistä valmistettua tai esimerkiksi jenkkien bbq pit juttuja

Kehuttavaa

Lämmin tunnelma ja laadukas ruoka ylittivät odotukset.
Sisään kävellessä näkee suoraan avokeittiöön, jossa työstetään annoksia.
Ainutlaatuinen kokonaisuus, jollaista ei löydy tietääkseni muualta Helsingistä.