Yhteistyössä Sunborn Hotels
[left]
Lähtiessämme kotimatkalle Naantalin minilomalta, pistäydyimme vielä Turussa lounaalla. Turussa on niin paljon hyviä ravintoloita, että tilaisuutta ei voinut olla hyödyntämättä. Tällä kertaa lounaspaikkana meillä oli Aurajoen rannassa Pinella.
Ravintola Pinella
Sijainti: Vanha Suurtori 2, Turku
Hinta: Pääruuat 16-28 € ja menu 55 €
Pinellan tämän kesän menu pyörii vahvasti villiyrttien ympärillä – onhan menun suunnitellut Sami Tallberg. Olen itsekin perehtynyt aikoinaan jonkin verran villiyrtteihin, joten olin kiinnostunut näkemään, kuinka menu on toteutettu.
Saapuessamme, terassilla kävi kuhina, mutta läkähdyttävä helle ajoi meidät sisälle ilmastoinnin vaikutuspiiriin. Junamme takaisin Helsinkiin lähtisi vasta muutaman tunnin kuluttua, joten päätimme ruokailla pidemmän kaavan mukaan.
Ensimmäiset ruokalajit saapuivat kohtuullisen pian, mutta sitä ennen jääkylmä mocktaili herätteli makuhermojamme. Ensimmäinen ruokalaji oli grillattua kesäkurpitsaa ketunleivällä. Ketunleivän hapokkuus tuotti lisäarvoa, koska sitä oli riittävästi. Usein annoksissa on vain nimeksi näitä villiyrttejä, mutta nyt niitä oli käytetty ihan oikeasti. Minulla oli lautasella riimipeuraa, jossa oli mukana hiukan kuusenkerkkää. Voisin sanoa yhdistelmää perinteiseksi, mutta annos yllätti peuran raaka-kypsyydellä, peura nimittäin suli suussa. Pieni happamuus maussa kertoo yleensä erittäin hyvästä raaka-kypsyydestä.
[/left]
[right]
[/right]
[left]
[/left]
[right]
Pääruuaksi tuli paistettua siikaa ja paahdettua kukkaalia. Utelaisuudesta olimme vielä tilanneet vegehampparin, vaikka annokset olivatkin aika isoja. Toisaalta, olimme syöneet vain aamupalan, joten kaikki teki kauppansa. Vegehampparissa oli lisäkkeenä broccoliinia tavanomaisten ranskanperunoiden sijaan, mikä teki annoksesta hiukan terveellisemmän ja sesongin mukaisen. Kukkakaalista löytyi runsaasti makua, vaikkei se ollut perinteiseen tapaan voilla ja kermalla höystetty.
Perinteisempi annos, siika, oli valmistettu niin kuin voisi odottaakin: nahka rapeana ja maukkaalla kastikkella. Mesijuuri teki voikastikkeesta kaikkea muuta kuin klassisen ja raskaan, pikemmikin modernin ja raikkaan.
Pidimme hetken tauon ruokailusta ennen jälkiruokia, sillä olimme kohtuullisen täynnä jo. Kolmea sorttia sorbettia minulle ja mesiangervopossettia naisystävälle. Sorbetit olivat kupisssa ja lusikoidessa paljastuivat maut vähitellen. Vastaavasti posset oli kauniisti lasissa ja siinä makumaailma oli ehkä lievästi tutumman oloinen. Toisin sanoin, sorbettien maut olivat olivat poikkeuksellisempia.
Possetissa oli heleän hyytelömäinen rakenne, joka höllyi juuri niin kuin voisi haaveilla. Mesiangervon pieni parfyymimäisyys teki possetin mausta ehkä hiukan hienostuneemman kuin voisi muuten kuvitella.
[/right]
[left]
[/left]
[right]
[/right]
[left]
[/left]
[right]
[/right]
Kehitettävää
Kesämenuuseen sopisi hyvin myös jokin villiyrttipaukku tai -juoma.
Hamppariannos olisi kaivannnut hiukan lisää rakenteita ja ehkä jotain rasvaisuutta olisin toivonut kukkaaliannokseen. Makuasioita lienee tosin nämäkin.
Kehuttavaa
Trendikästä, kaunista, sesongin mukaista ja taidokkaasti valmistettua ruokaa.
Pääsin maistamaan myös sellaisia villiyrttejä, joita en itse ole kerännyt.
Villiyrttejä oli konkreettisesti ruuassa eikä vain koristeina, kuten useimmissa paikoissa. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä villiyrttiravintolasta, sillä listalla on paljon muutakin.
Jos villiyrtit kiehtovat, nämä aiemmat postaukseni saattavat kiinnostaa:
Vuohenputki
Voikukka
Villiyrtit
Käy lukemassa myös muut postaukset Turusta:
Gustavo
Viikonloppu visiitti
Deliverden puutarha
[left]
[/left]
[right]
[/right]