Minulle ravintolaillallinen on melkein arkea, joten välillä niiden arviointi voi olla vaikeaa. Joskus kuitenkin käy niin, että ruoka pääsee yllättämään (eikä vain sen takia, että olisi kova nälkä tai erinomainen seura). Noin vuosi sitten kävin Say Cheese -nimisessä ravintolassa, jossa oli todella mukava ruokatuote. Nyt tilalla on Hello Stranger niminen laajempi ravintolakonsepti aivan Vilhonkadun mäessä.
Cocktailbaari ja tasokas a la carte puoli löytyvät. Näistä päädyimme ravintolan puolelle. Tila on selkeästi muuttunut kodikkaaksi sekä trendikkääksi. Aiempaan verrattuna enemmän ravintolan tyylinen. Tarjoilija suositteli alkuun drinkkiä, joten nappasimme yhden normaalin ja toisen holittoman.
Drinkkien valmistuminen vei tovin, joten ne valmistetaan ainakin huolella. Tasaisella vaahdolla ja aidolla hunajakennolla varustettu porkkanainen drinkki oli kyllä varsin herkullista. Myös mocktailissa maistui muukin kuin makeus.
Vaihtoehtoina oli menu tai listan annoksia. Otimme 50-50 eli yhdelle valmis menu ja toiselle listalta valikoituna annoksia.
Alkuun saapui keittiöntervehdys – ostereita, mikäs tämän raikkaampaa. Väriä ja fiilistä näissä on ja johan nälkä alkoikin tulemaan osterin jälkeen. Talon leipä oli tehty kotimaisen myllyn viljoista juureen. Seurana oli mm. juustoista levitettä ja paahdetusta voista tehtyä vaahtoa.
Seuraavaksi alkoi virtaamaan alkuruokia. Turska arancinit ja punajuurta, molemmat annokset olivat kauneudeltaan kuin tasokkaissa high-end paikoissa. Maku oli myös kohdallaan, eli ei ollut kyse pelkästään kauniista ruoasta. Sitten tuli ruusukaalia ja artisokkaa. Näissä oli rakenteita ja kontrastia. Yleensä alkuruuissa ei ole tämän tasoista rapeutta, mutta nyt oli nappi suoritukset.
Naudan kieltä ja porkkanainen kasvisannos seuraavaksi. Naudan kieli oli menuun pääruoka ja porkkana oli listan annos, joka oli ymmärtääkseni jopa vegaaninen. Laadukkaan annoksen tae on yleensä tasapainoiset mutta kiinnostavat maut ja näissä se toteutui oikein hyvin. Isot pisteet myös annosten koosta, nämä olivat keveän näköisiä mutta täyttäviä. Myös pääruuan seurassa tarjottu viini oli oikein hyvää.
Jälkiruoaksi vielä porkkanatiramisua ja suklaakakkua. Porkkanatiramisu oli keittiömestarinkin mielestä kaukana tiramisusta, mutta oli siinä silti joitain samoja elementtejä. Tasokas rakenteiden määrä jatkui yhä ja samaa oli suklaakakkuannoksessa. Tämä oli puolestaan tasapainotettu raikkaaksi jäätelöllä ja passiolla.
Selkeästi laadukkaat maut ja tasokas ruokakonsepti. Mutta onko tällä alueella kysyntää vastaavalle? Sen voi ainoastaan aika näyttää 🙂
