Muutaman kuukauden välein on julkaisu jossa puhutaan ravintola-alan vaikeuksista ja työvoimapulasta. Joko ruuan taso on laskus, ravintolaa ei saada auki tai keittiön on kiinni.
Itselläni on herännyt kysymys, onko tässä tarkoitus pehmentää ketjuravintoloiden matalaa tasoa verrattuna yhä laatutietoisempiin kuluttajiin vai yrittää saada alalle lähtiöitä ”hyvien” työmarkkinoiden puolesta.
Kuitenkin ”työvoimapula” on hyvinkin suhteellinen käsite, joko finnairi tarvitsee lentäjiä tai vanhustenhuollossa on paha miehistö vajetta? Käytännössä melkein kaikilla aloilla on työvoimapulaa vaikka löytyi kortistosta niin paljon väkeä.
Jos taustalla on tarkoitus saada uusia nuoria alalle täyttämään minipalkallisia paikoja ketju ravintoloissa, tämä ei ole järkevä ratkaisu. Nuoret kuitenkin tulee ja menee.
jos halutaan saada keittiötoiminnasta helpommin lähestyttävää niin voidaan pahimmassa tapauksessa siirtyä pikaruoka paikkojen malliin jossa tehdään työ niin yksinkertaiseksi että ketä tahansa voi olla keittiössä ja ruoka pysyy melkein saman laatuisena. Tavallaan tähän suuntaan on menty jo paljon mutta se syö tekijöitä entisestään.
”Muutama kärjistetty näkemys”
Duunareita on mutta halutaan juuri valmistuvia puoli ilmaiseksi mutta ammattilaisen työtaustalla, mutta tämähän aika mahdoton yhtälö.
Etsitään ”tehokasta kokki” tai mikä tahansa vastaava työnhaku ilmoitus kertoo jo aikapaljon siitä mitä yrittäjä haluaa. Käytännössä tämä olisi yksi duunari joka on kahden kokin veroinen ja vaivatta syntyy kaikki muukin pakollinen paha, (tavaran tilaus, siivous, inventtaario) mutta onko tämmöisiä tyyppejä?
”Tehokkaita tyyppejä käytetään hyväksi kaikista eniten”
On mutta heti kun duunari itse tajuaa että häntä kusetetaan tai löytää itselleen oikeasti sopivan homma niin ravintola on pulassa. Kun kyseinen keittäjä lukee työvoimapulasta, voi muutama naurahdus päästä.
Ravintola alan työvoimapula koskee erityisesti keittiön väkeä? Tästä olen vahvasti yhtä mieltä sillä salin puolen hommia tekee jo niin moni ilman mitään koulutusta ja duunareita blokkaamaan voi löytyä samana iltana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että salin puolen homma olisi sen helpompaa tai paremmin palkattua.
Hyvä kokki vai paha kokki? Odotukset siihen että yksittäin tekijä pelastaa kokonaan uppoavan laivan on paljon. Ensin juostaan ja järkätään paikka kuntoon, sitten tehdään ruokaa mitä kummallisemmille ruokavalioille ja parhainmillaan kuunnellaan yrittäjän jatkuvaa painostusta. Työnsarkaa riittää mutta arvostusta ei niinkään, ehkäpä trendikkyys madaltaa työn arvoa.
Käsitys laadusta?
kuluttajien pitää hyväksyä se fakta ettei ketjuravintola konseptit ole yhtä toimivia kuin ennen vaan enempikin jälkeen jääneitä raatoja ajasta jolloin tekijöistä oli suunnaton yli tarjonta. Jos halutaan enemmän käsityötä ylihinnoiteltuun puolivalmisteruokaan, täytyy kuluttajienkin ehkä ottaa muutama korjaus askel ja huomioida realiteettejä. Käsityö maksaa, vie aikaa ja vaatii luonnetta kun valmisteet vaativat vastaavasti kovia tehoja.
On hyvä muistaa, että on myös ravintoloita joissa ei ole työvoimapulaa ja vaihtuvuuskin on kohtuullinen. Mikä on sinun mielipiteesi ravintola-alan työvoima pulasta?
Ainakin henkilöstöravintolapuolella pula näkyy, erityisesti muualla kuin isoissa kaupungeissa. Tekijoitä ei löydy pienille paikkakunnille. Eli varmastikin tilanne riippuu siitä mistä kaupungista puhutaan. Ja yleisesti ottaen henkilöstöravintola ei ole se houkuttelevin paikka nuorelle kokille, vaikkakin ehkä myöhemmällä iällä on helppo arvostaa päivätyötä 🙂
Henkilöstöravintolapuoli on hyvin aliarvostettu sekä alipalkattu ja luulen että se on yksi syy pulaan. Kuitenkin pidän henkilöstö puolta omana lukunaansa koska siellä aivan eri mentaliteetti ruuan valmistukselle ja sieltä vasta löytyykin oikeasti kokeneita kokkeja. Lounaspaikan vaatimukset voi olla itseasiassa aika korkeat, kuitenkin lounas on aina ollut aika kilpailtu juttu.
Toisaalta pienillä paikkakunnilla on todennäköisesti pulaa useammanlaisesta työstä yksinkertaisista syistä 🙂