Heinäkuussa on kaupoissa loistavasti kotimaisia vihanneksia, mutta satoa alkaa saada jo ihan omalta pihaltakin. Takapihallamme ja viljelypalstallamme kasvava raparperi on ollut niin satoisia, ettei riittävyydestä ole tarvinnut kantaa huolta. Raparperi on siitä kiitollinen viljeltävä, että ihan minimaalisella hoidolla se tuottaa vuodesta toiseen runsaasti satoa.

Raparperi onkin ollut mukana leivonnassa ja ruoanlaitossa jo siitä saakka, kun olen oppinut piirakkaa leipomaan. Kotona tekemäni piirakat ovat yleensä hyvin krouveja – ulkonäkö ei ehkä aina ole viehättävin, mutta makua löytyy senkin edestä. Esimerkkinä raparpericrumble, tällä kertaa ravistelin kuitenkin tuttuja kaavoja ja leipaisin astetta koristeellisemman raparperipiirakan. Sen sijaan, että olisin kuvioinut piirakan pinnan voitaikinalla, teinkin itse raparperista kauniin kuvioinnin. Tästä piirakasta tulikin omasta mielestäni todella kaunis. Makua ei ole tietenkään unohdettu, piirakassa on raparperin kirpeyttä, mutta myös sokeriliemen kiilteen tuomaa kinuskista makeutta.

Raparperipiirakka

Tarvitset:
100g voita
200g speltti alkuvehnäjauhoja
50g speltti täysjyväjauhoja (voit kokeilla myös ruisjauhoja tässä tuomaan rakennetta)
30g tummaa sokeria
2-3rkl kauramaitoa tai vettä

2 suurehkoa raparperin vartta

100g tummaa sokeria (jos käytät vaaleaa sokeria, tulee mausta ja väristä hiukan miedompi)
100ml vettä

Valmista näin:
Kuutioi voi ja laita kulhoon, lisää päälle jauhot ja sokeri. Nypi massa muruiseksi ja lisää joukkoon kauramaito. Painele taikinasta yhtenäinen pallo ja nosta hetkeksi kylmään.

Leikkaa raparperin varret ohuiksi lastuiksi ja nosta taikina kylmästä. Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Painele taikina voideltuun paistovuokaan (käytin itse paahtoleipävuokaa) ja painele reunoihin pienet nosteet. Asettele oman taiteellisen silmäsi mukaan raparperilastut piirakan päälle ja nosta vuoka uuniin. Paista piirakkaa noin 20-25 minuuttia tai kunnes reunat ovat esteettisesti tarpeeksi tummia.

Sillä välin, kun piirakka paistuu uunissa, mittaa kattilaan vesi ja sokeri ja keitä kevyeksi siirapiksi. Piirakan paiston loppupuolella valele raparperien päälle sokerilientä ja paista vielä hetki. Käytä sokerilientä oman makusi mukaan, eli kaikkea ei ole pakko käyttää. Nosta piirakka uunista ja anna jäähtyä täysin ennen leikkuuta.

Tästä reseptistä syntyi kaksi suorakaiteen muotoista piirakkaa joiden seuraksi sopii esimerkiksi vaniljakastike.

Miksi näin?

Tämä piirakkaohje on hiukan tavanomaista mutkikkaampi, mutta silti ihan arkisilla aineksilla toteutettavissa. Jotkut tekemäni ratkaisut saattavat hämmentää, joten antakaas kun selitän.

Miksi käytän taikinassa molempia, normivehnäjauhoja ja täysjyvävehnäjauhoja? Piirakan rakenne on hiukan kovempi, kun seassa on täysjyväjauhoja. Jos tehdään pelkällä täysjyvällä, taikinasta tulee todella kovaa, mutta pelkällä alkuvehnällä lopputulos murenee liian helposti.

Miksi laitan sokeria voitaikinan joukkoon? Jos piirakkapohjaan halutaan keksimäistä rapeutta, niin silloin tarvitaan sokeria tuomaan halutunlainen rakenne.

Miksi paiston loppupuolella valelen piirakan siirapilla? Jos siirappi laitettaisiin jo paiston alussa, se imeytyisi piirakan pohjaan ja eikä pohjasta tulisi rapea. Paiston loppupuolella siirappi sen sijaan imeytyyn paahtuneisiin raparpereihin tehden pintaan hiukan kiiltoa ja tietenkin makeutta. Raparperi on hyvin hapokasta, joten leivonnassa sokeri on tärkeää. Ilman sokeria raparperia voi käyttää esimerkiksi vihanneslisäkkeen seassa.

Yleensä en ole kirjoittanut auki resepteihini vaikuttavia ratkaisuja, mutta mitä tykkäät, saitko tästä reseptistä enemmän irti ”miksi näin” -selitysten kanssa?