Filippiiniläinen ruoka on omille makuhermoilleni vielä hyvin tuntematonta eikä sitä ole juuri ollut Helsingissä tarjollakaan. Mutta nyt huomaan törmääväni filippiiniläiseen ruokaan vähän joka yhteydessä. Ehkä kyseinen ruokakulttuuri on kasvattamassa suosiotaan myös täällä pohjolassa? Alkuvuodesta kävin Lauttasaaren Kubossa maistelemassa filippiiniläistä brunssia, ja nyt pari viikkoa sitten vierailin uudessa ravintola Pobressa Filipinossa Kampissa.

Pobre tarkoittaa filippiiniläisittäin köyhää. Tutkiessani etukäteen filippiiniläistä ruokakultuuria, taustalla tuntuu vaikuttavan erityisesti niukkuus. Ehkäpä siitä juontaa myös ravintolan nimi? Filippiiniläinen ruokakulttuuri on imenyt paljon vaikutteita myös Kiinasta sekä siirtomaa-ajoilta Espanjasta ja Meksikosta. Perinteisen filippiiniläisen aterian pohjana toimii riisi, jota täydennetään kasviksilla ja pienellä määrällä kalaa, äyriäisiä, kanaa tai joskus myös lihaa. Myös kookoksella on filippiiniläisessä ruokakulttuurissa iso rooli.

Perjantai-ilta, jolloin saavuimme Pobreen, oli selkeästi ravintolan aktiivisempi päivä. Pienessä ravintolassa oli yksi tyhjä pöytä, ja se oli meille varattu.

Alkuruokana söimme jakkihedelmää sekä höyrytettyä leipää täytettynä. Annoksissa oman kontrastin toi eksoottiset raaka-aineet sekä kaunis esillepano. Maut eivät olleet kovinkaan vahvoja, mutta sen sijaan puhtaita. Odotimme viitisen minuuttia ja sitten saapui jo tuhdisti pääruokia. Pääruoka-annosten lisäksi olimme nimittäin valikoineet listalta pieniä lisäkkeitä.

Riisi ei ollut tunnistettavissa tavalliseen tapaan, vaan se oli erittäin pientä ja hiukan sushiriisiä muistuttavaa. Samoin pöytäkastikkeena tarjottu valkosipuli-chili-öljy oli varsin maukasta. Puolisoni vegeannoksesta löytyi runsaasti kookosta, tuoreita vihanneksia ja kurpitsaa. Minulla oli puolestaan pitkään haudutettua kotimaisen Angus-härän rintaa sekä muutamanlaisia lisäkkeitä. Kuten perinteisessä filippiiniläisessä keittiössä, kaikki lautasella oli hyvin kypsenettyä. Maapähkinän maku hiukan dominoi kastikkeessani ja puolestaan munakoiso oli hiukan hukkua muiden makujen joukkoon. Pääruokien makumaailma oli kuin oma satunsa. Siinä missä alkuruoat olivat olleet mietoja, oli pääruoissa makua enemmmän kuin pystyin yhtäaikaa maistamaan.

Olimme niin hyvin ruokittuja, että emme alkuun olleet ottamassa jäkiruokaa. Silti kuitenkin halusin kokeilla, mitä täältä saa. Jälkiruokia on listalla kaksi ja otimme tietysti molemmat. Punertavan vaahdon omannut jälkiruoka oli ehkä hiukan karvaan makuinen. Rapea keksi erotti kypsennetyt keittobanaanit vaahdosta. Toisena jälkiruokana oli pitkänmallinen vanukas, varsin loistavalla rakenteella. Tämän seurasta löytyi myös maissia sekä päältä karamellisoituja pähkinöitä. Maissi ei osunut omiin makuhermoihin, mutta sen sijaan vanukas täytti tehtävänsä varsin mallikaasti.

Kohdattu laatu ja odotukset korreloivat. Pobre tarjoaa siis laadukasta ruokaa äärimmäisen keskeisellä sijainnilla. Jos olet ruokaseikkailija, on Pobre käymisen arvoinen ravintola.

Kehitettävää

Odotin, että juomalistalla olisi ollut filippiiniläistä rommia tai palmusahtia.
Vaikka filippiiniläinen ruoka ei ole niinkään mausteista, odottaisin silti ehkä alku sekä jälkiruuissa voimakkaampia makuja sekä tuoksuja.

Kehuttavaa

Tarjoilija tunsi tuotteet ja osasi kertoa varsin kattavasti, mitä lautaselta löytyi.
Pääruuat olivat makujen, mutta myös ulkonäön puolesta erittäin hiottuja.
Annoksissa ei esiintynyt juurikaan yleisimpiä allergeeneja.