Katsottuani dokumentteja ja luettuani artikkeleita ja kirjoja paastoamisesta ja sen hyödyistä, halusin kokeilla sitä hetkellisesti omassa arjessani. Väittämät mielen virkistymisestä, kohonneesta keskittymiskyvystä ja hyvästä olosta kuulostivat houkuttelevilta. Mihinkään massiiviseen päiviä kestävään paastoon en halunnut lähteä vaan päätin sen sijaan kokeilla pätkäpaastoa kuukauden verran.

Pätkäpaastojakin on erilaisia, mutta perusperiaate on se, että ateriat syödään tietyn syömisikkunan sisällä, ja lopun aikaa paastotaan. Itselleni sopivimmalta vaihtoehdolta vaikutti 16/8 pätkäpaasto, jossa joka vuorokausi paastotaan 16 tuntia ja syömisikkuna on 8 tunnin mittainen. Saattaa kuulostaa hurjalta, mutta paastoon lasketaan mukaan yöllä nukutut tunnit, jolloin valveillaoloajasta itseasiassa ei tarvitse paastota kovinkaan montaa tuntia.

Se miten syömiset ajoittaa päivän aikana, riippuu jokaisen paastoajan omista preferensseistä, mutta itselleni luontevimmalta tuntui aamupalan siirtäminen lounasaikaan, jolloin söin kaikki päivän ateriat noin klo 12-20 välillä. Kuulostaa varsin tavalliselta joillekin, jotka eivät syö aamupalaa siis. Paaston aikana saa juoda vettä, muttei mitään energiapitoista.

Mitä tällä tavoittelin?

Vaikka jotkut pätkäpaaston muodoista on suunnattu erityisesti laihtumista havitteleville, en itse koe painonpudotukseen tarvetta. Siksi haluankin painottaa, että söin pätkäpaaston aikana kalorimääräisesti saman verran ruokaa kuin ennenkin, vain tiivistetymmässä aikaikkunassa. Pätkäpaastolla halusin ennemminkin testata, tuoko se todella virkeää ja energistä fiilistä, parempaa keskittymiskykyä ja hormonien tasapainottamiseen liittyvää parempaa oloa.

Mitkä olivat alkufiilikset?

Ensimmäisinä aamuina oli odotettavasti aika hyvä nälkä. Toisaalta oli virkistävää, ettei ruokaa tarvinnut ajatella yhtä usein, kun aamupala jäi ikään kuin välistä. Aluksi tunsin myös lievää päänsärkyä, mutta pian ensimmäisen viikon jälkeen sekin hälveni. Töihin roudattavan ruuan määrä hiukan kasvoi, samoin yleisesti annoskootkin kasvoivat. Tavallaan isompi haaste oli ruuan töihin kantaminen kuin itse nälkä, aika pian keho nimittäin tottui uusiin ruokailuaikoihin eikä aamuisin tullut enää kovaa nälkää.

Mitkä olivat fiilikset paaston jälkeen?

Ehkä sanonta ”nälkäinen eläin kamppailee kiivaammin” pitää jotenkin paikkaansa. Keskittymiskykyä ei häirinnyt nälkä, päinvastoin, fokus oli helpompi kohdentaa paaston aikana. Energisyys tuntui olevan korkea muutaman ensimmäisen viikon ajan, kunnes olotila vähitellen tasaantui. Pätkäpaastoaminen osoittautui tavallaan myös stressittömäksi, sillä aamulla ei tarvinnut kokkailla eikä varata aikaa aamupalan syömiseen, jolloin aikaa jäi muuhun (kuten pidempään nukkumiseen). Unen saanti iltaisin oli myös helpompaa, koska illalla ei ollut yhtä levoton olo kuin tavallisesti. Varsinaisesti minulla ei ole ollut ongelmia nukkumisen kanssa, mutta pientä positiivista kehitystä oli havaittavissa. Kehonkoostumuksessa en huomannut eroja, mikä on hyvä asia (aloituspainoni oli 70,1 kg ja kuukauden kuluttua 69,3 kg, samoissa olosuhteissa mitattuna, mikä luultavasti tarkoittaa normaalia vaihtelua tai lievää nesteen poistumista).

Johtopäätökset

Erot energiatasoissa ja keskittymiskyvyssä tasaantuivat parin viikon kuluttua, joten koen, että pätkäpaastosta oli eniten hyötyä juuri alussa. Pätkäpaastoaminen ei ollut vaikeaa tai uuvuttavaa, vaan itseasiassa aika virkistävä kokemus. Voisiko tästä tulla elämäntapa? Omalla kohdallani uskon, että satunnaisesti toteutettuna pätkäpaasto voisi olla hyvä ajatus ja tuoda vaihtelua arkeen.

Miltä kuulostaa, hyvältä vai hullujen hommalta? Kuulisin mielelläni muidenkin kokemuksia!