Minulla oli tapana syödä hyvin kypsyneitä juustoja viikko tasolla useampaa sorttia ja muutamiin eri makuihin palasin ajan saatossa useasti. Yksi niistä oli aitoa parmesaani, Parmigiano Reggiano, Reggion ja Parman väliseltä alueelta.

Ensinnäkin, mikä ihmeen Parmesaani?
Siis monet tietävät tai ovat kuulleet siitä joko televisiossa tai lukeneet sen nimen reseptissä. Kyseessä om historiallinen tärkeä juusto, jota jotkin pitävät yhtenä italialaisen ruuan kulmakivistä. Faktoina, Parmesaani on⁸ suojellun alkuperän omaava juusto, jota valmistetaan vain muutamassa paikassa pohjois Italiassa. Sen kypsyminen kestää vähintään vuoden, Keskimääräinen kypsymisaika on 2 vuotta, mutta juusto voi kypsyä yli kolme vuotta. Yhteen juustokiekkoon käytetään n. 550l maitoa, eikä siihen käytetä muita raaka-aineita kuin maitoa, juoksutetta ja suolaa.

Minne ”se” kuuluu ja minne ”se” ei kuulu?
Lukuisia kertoja kyseistä juustoa käyttäneenä ja nauttineena, voisin sanoa että se on tavallaan kuin salainen mauste joka kuuluu joidenkin ruokien makuun. Jo melkein klassikoksi muodostunut Parmigiano Reggiano ranskalaisien kanssa, olisi floppi jos parmesaani olisi korvattu aamupalajuustolla.

Lisäarvo maussa vai historiassa?
Uskaltaisin kallistaa kolikkoa 80% maussa ja 20% historiassa. Vaikka nykyään siis lukuisia muitakin äärimmäisen hyviä pitkään kypsyneitä juustoja, on parmesaani maku ja rakenne omanlaisensa. Miksi mainitsin historian? Mielestäni hyvässä illanvietossa isäntä on pohtinut tarjottavat niin että niistäkin saa hiukan keskustelua aikaiseksi. Parmigiano Reggiano voi herättää muuten jämähtäneen keskustelun pieneen makumatkaan Keski-Euroopan maisemiin. Esimerkiksi, pidän tietovisailusta ja jos leikin voi aloittaa niin että joka iikka ei googleta tietoa vaan kokeilee ihan oikeasti arvailla, niin voi syntyä melkoisen makeat naurut myös niille jotka eivät yleensä uskalla hihkaista.

Minne laittaisin Parmesaania eli Parmigiano Reggiano?
Olen useinkin korjannut/viimeistellyt ruokia hyvin kypsyneillä juustoilla, eritoten Parmigiano Reggiano. Okei, herkulliset ”pikaruuat” kuten ranskaperunat saavat aivan uuden arvon historiallisella ”lumihiutaleella” ja muuten viikonloppuinen herkku muuttuukin astetta enemmän arvostettavaksi. Pizzaa en käytä juuri Parmesaania, muuten kuin satunnaisesti kantoja tomaattikastike kerroksen joukossa. Toki, tähänkin on varmasti monta eri koulukuntaa, mutta jotenkin näkisin että en raaski laimentaa arvokasta juustoa muuten neutraalien juustojen sekaan. Toisaalta, parmesaanin rakenteesta johtuen, se sopii oikein hyvin panerointiin kuin juusto tarjottimellekkin. Toki, jos olet kokoamassa juustotarjotinta, suosi silloin sitä kaikistaparhaiten kypsynyttä versiota ja panerointiin sopii se edullisempi parmesaani, koska paistettaessa, juuston maku muuttuu yhä intensiivisemmäksi.

Lystillä on myös hintansa?
Niinkuin kaikki hyvä, se ei voi ainakaan olla ilmaista. Parmesaanin eli Parmigiano Reggiano kilohinta alkaa n. 30 eurosta, josta se voi hyvin kohota vieläkin huimempiin summiin. Onhan kyseessä palahistoriaa, jolla on tarinansa ja alkuperä.

Kiitos että luit ja kaikkea hyvää sinulle.