Yhteistyössä Biolan

Kesäisin hehkutan ja fiilistelen omalta kasvimaalta tulevaa satoa. Aloitimme kaupungin vuokrapalstalla viljelyn kolme vuotta sitten. Silloin otimme aloittelevan kaupunkiviljelijän taidoille hieman liian haastavan palstan, joka oli päässyt kasvamaan jo paksua rikkaruohomattoa. Viime kesänä vapautui kuitenkin aavistuksen parempi palsta, joka on vielä lähempänä kotiamme – olohuoneen ikkunasta näemme suoraan palstalle 😀

Vaikka tämä uusi palstamme oli paljon paremmassa kunnossa, oli sekin joiltain osin päässyt kasvamaan rikkaruohoja. Huomasimme myös mullan olevan köyhähköä ja paikoitellen kovan savista. Niinpä tänä keväänä päätimme panostaa kunnolla kasvimaan kuntoon, jolloin voi odottaa parempaa satoakin. Savinen maa muuttuu kuivalla säällä todella kovaksi ja tiiviiksi, kun taas sateella vesi jää seisomaan – siitähän kasvit eivät juuri riemastu. Kasvit kasvavat paremmin kuohkeassa, multavassa ja ravinnepitoisessa maassa. Myös ystävämme lierot tykkäävät ravinteikkaasta mullasta ja vastavuoroisesti möyhentävät multaa pitäen sen kuohkeana.

Oli siis aika ryhtyä toimenpiteisiin maan parantamiseksi. Tässä alla olen tarkemmin selostanut ne vaiheet, joiden avulla saimme kasvimaan kukoistamaan entistäkin paremmin. Tähän mennessä näyttää siltä, että jotain olemme tehneet oikein, esimerkiksi ennen emme saaneet porkkanoita kasvamaan ollenkaan ja nyt ne ovat suorastaan villiintyneet. Ja kun sanon me, niin tarkoitan toki ensisijaisesti avovaimoani, joka on vastoin kaikkia ennakko-odotuksia innostunut kasvimaan hoidosta ja käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa palstasta huolehtimiseen.

[left]

Maan muokkaus

Ensin sai kyytiä hassusti keskellä palstaa kasvava tyrni. Pensas oli hujahtanut todella korkeaksi varjostamaan muita kasveja ja se nosti uusia versojaan ärsyttävästi pitkin palstaa. Vaikka tyrnistä paljon marjana tykkäänkin, niin tässä kohtaa siitä oli vain enemmän haittaa kuin hyötyä.

Seuraavaksi käänsimme maan. Noin aarin kokoisessa palstassa olikin kunnolla käännettävää. Teimme sen kuitenkin käsin lapion avulla, sillä tässä pystyimme samalla noukkimaan mahdollisimman tarkasti rikkakasvien juuret pois maasta. On olemassa koneita, joilla maan kääntäminen sujuu huomattavasti nopeammin, mutta kone pilkkoo rikkakasvien juuret niin pieneksi, että niitä on vaikea saada pois. Todella tiiviin maan kääntäminen koneella ei edes onnistu. Perinteisesti lapiolla kääntäminen käy sitäpaitsi ihan hyvästä liikunnasta ja sen kyllä tuntee seuraavana päivänä 😀

[/left]

[right]

[/right]

[left]

[/left]

[right]

Lannoitus ja mullan parantaminen

Maan muokkauksen yhteydessä teimme ns. kevätlannoituksen ja levitimme Biolanin luonnonlannoitetta kevyesti koko palstan laajuudelle. Luonnonlannoite sisältää kuivattua ja rakeistettua kananlantaa ja merileväjauhetta ja se sovetuu niin koriste- kuin hyötykasvienkin peruslannoitukseen. Juuresten tuleville viljelypaikoille laitoimme lisäksi pienen määrän Biolanin peruna- ja juureslannoitetta, joka sisältää erityisesti juuresten tarvitsemia ravinteita sekä tyskaliumia, joka mm. ehkäisee perunoiden tummumista. Lannoitettakin voi käyttää liikaa,  joten siksi annostelimme lannoitteita melko maltillisesti. Jos maa olisi ollut lähtökohtaisesti paremmassa kunnossa, ei lannoitteita olisi tarvittu välttämättä näin paljon.

Muotoilimme muokattuun maahan kohopenkit istutusta varten. Kärräsimme säkkikaupalla Biolanin istutusmultaa palstalle ja lisäsimme sitä istutuspenkkeihin. Istutusmulta on kompostilannoitettua luomumultaa, joka sisältää lisäksi biohiiltä ja mykorritsaa. Huonokuntoisella ja savisella maalla tämä multa toimii erityisen hyvin. Biohiili sitoo itseensä vettä ja vapauttaa sitä hitaasti kasvien käyttöön. Tällöin maa ei pääse liettymään ja tiivistymään. Mykorritsa, sienijuuri, on kasvin juuren ja sienen muodostama symbioosi, joka edesauttaa kasvien ravinteiden- ja vedenottoa maasta. Sienijuuren kautta kasvit saavat maaperästä enemmän ravinteita, ja se suojaa kasvia monilta taudinaiheuttajilta. Sieni saa puolestaa kasvilta hiilihydraatteja, jolloin molemmat hyötyvät.

Jatkossa olisi tarkoitus hyödyntää myös omaa puutarhakompostia, joka saa kesän mittaan rutkasti täytettä lehdistä, naateista ja muista kasvimaan hoitamisen sivutuotteista.

[/right]

[left]

Viljelykierto

Hyötykasveja viljellessä moni asia on opittu ihan kantapään kautta. Esimerkiksi viljelykiertoa olemme vasta nyt alkaneet hyödyntää, vaikka sen idea oli ennestään ihan tuttu. Ensimmäisenä kesänä tutkimme palstaa ja totesimme, että ”tässä kohtaa on ennenkin taidettu viljellä perunaa. Laitetaanpa perunat siihen nytkin kasvamaan!” Ei niin hyvä idea.

Jos samaa kasvilajia viljellään vuodesta toiseen samalla paikalla, alkaa sato ennemmin tai myöhemmin kärsiä. Tämän voi välttää viljelykierrolla tai vuoroviljelyllä, jossa kasvien viljelypaikkaa vaihdetaan vuosittain. Monet taudit ja tuholaiset kiusaavat nimittäin vain tiettyä kasvilajia, ja ne pesiytyvät tietysti sinne, missä niillä on eniten ravintoa tarjolla. Viljelykierrolla myös ehkäistään maan köyhtymistä. Kasvit jaetaan ryhmiin sen mukaan, kuinka paljon ne tarvitsevat (tai sitovat) typpeä. Herneet ja pavut sitovat ilmasta typpeä, jolloin sitä jää maaperään seuraaville vuosille kasvien hyödynnettäväksi. Seuraavana vuonna herneiden ja papujen paikalle istutetaan paljon typpeä tarvitsevia kasveja, kuten kaaleja ja kurpitsaa. Kolmantena vuonna tälle paikalle istutetaan juureksia, kuten perunaa, porkkanaa ja palsternakkaa, ja neljäntenä vuonna kaikkein vähiten typpeä tarvitsevia kasveja, kuten retiisejä, salaatteja ja sipuleita.

Me olemme jakaneet palstan neljään lohkoon, joissa kasvien paikat kiertävät ikäänkuin kellon mukaisesti vuodesta toiseen. Palstan reunoilla kasvavat monivuotiset kasvit: marjapensaat, mansikat, parsa ja raparperi.

Nyt kasvimaa näyttää hyvältä ja tuottaa rutkasti satoa. Vähitellen ollaan jo päästy maistelemaankin oman maan antimia, mutta niistä vähän myöhemmin lisää 🙂

Onko sinulla hyötypuutarha? Jos sinulla on hyviä vinkkejä, laita ihmeessä kommenttia!

[/left]

[right]

[/right]