Vilvoittelu look 
seura tekee tunnelman 
selänpesijä elementissään
Muistelen aikaa jolloin kysyin vanhemmilta, miksei he näe koskaan kavereita. Tulin tällä saralla konsenukseen ettei ennen ollut niin helppoa pitää yhteyttä tuttaviin kuin nykyään. Itseasiassa minun vanhat luokkalaiset ovat pitäneet jo tovin yhtä jonka johdosta tulee vietettyä kaikkea synttäreistä, isompiin perhe juhliin.
Itsehän täytin jo lokakuussa sen 31 vuotta, mutta kaksi tästä meidän koplasti täyttää jouluna, joten pidämme tavallaan pikkujoulut ja synttärit samassa. Alkujaan nämä kemut oli pelkkää ryyppäämistä, mutta sittemminkin kun jokainen on vähän vakauttanut elämäntyyliään, ollaan siirrytty hiukan sivistyneempään illanviettoon.
Sauna paikoista pyhin? ei olisi iltaa ihmismuistiin, jolloin emme olisi saunoneet. Tällä kertaa halusimme olla Helsingin keskustassa, joten tähän ei olisi paremmin sopinut Kotiharjun sauna, jonka historia ulottuu jopa vuoteen 1928. Yleisauna on niistä harvoista paikoista, joissa on saunottu helsingin seudulla yhtäjaksoisesti yli 90 vuotta. Kokska meitä oli kuitenkin n. 10 henkilöä, varasimme oman sauna kabinetin yläkerrasta, jolloin oma musiikki, pelit ja ajanveitto olisi jouhevampaa. Hintaa tälle kabinetille tuli per pää noin 22€, joka ei ole paha siihen nähden että olihan meillä hauskaa. Yllätys ohjelmanumerona, selänpesijä tuli tekemään vierailun, Kyllähän sen huomasi että synttärisankari oli tästä suorastaan haltioissaan.
Huurteinen tuo hymyn huulille 
Olut poseeraus 
”virvokkeet” herkistää
Viimeisen vuoden ajan olemme syöneet enemmän tai vähemmän hienoissa paikoissa makuinsinöörin eli Tompan kanssa. Hän on myös toinen synttäri sankareista, joten päätimme ottaa standartiin sopivan ruokapaikan. Toki mitään liian hienoa ei saisi olla koska haluamme rennon tunnelman. Samoin viinin sijaan olut oli tärkeässä roolissa, joten mikä olisi voinut olla parempi kohde, kuin Urhos pub. Itseasiassa, täällä mahtaa olla yksi pk-seudun parhaista olut valikoimista ja henkilökuntakin tiesi oluista niin että mitä vain mahtoi kysyä. Ruokaa? toki, aivan saman katon alla toimii Manala, joten tänne saa tilattua saman ruokalistan tuotteita. Koska meille pizza suhteellisen suosittu illanvietto ruoka, päätimme kokeilla sitä. Vaikka hinta olikin 16-18€ tasoa, oli pizzan täytteet ja kastike kohdillaan. Aito chorizo tai savuporo, pitäisi kertoa aika paljon pizzan tasosta, niinkuin se pizzaa näytti menevän kaupaksi muihinkin pöytiin. Toki pohja oli roomalais-tyyppinen napolilaisen sijaan, mutta suurimmalle osalle meidän porukan taviksista, juuri tämän tyyppinen pizza teki kaupansa. Alkuun olimme menossa Manalaan mutta koska tila oli siellä kortilla, meille suositeltiin Urhoa, pienellä tarjouksella, joten tottakai sinne lopulta päädyimme ja lähdimmekin oikeasti tyytyväisinä.
Nälkäisen tunnistaa kielestä 
Iloisen tunnisaa hymystä 
Hipserin tunnistaa salaatista
Tässä vaiheessa jalottelimme tovin kun Töölöön suuntasimme ja lopulta päädyimme pub 99 pelaaman hiukan korttia. Olutvalikoima oli täällä pienempi mutta valaistus hiukan parempi korttien lätkimiseen. Hauskaa oli että makuinsinööri tarjosi karkkia taskustaan Juholla ja onneksi juho Tajusi ennen suuhunsa sen iskemistä että kyseessä oli 10 vuotta vanha pastilli. Joo, meidän porukassa on tosi kuiva huumori, mutta ainakin Lassi nauroi kovempaan, kuin varmaan vuosikymmeneen. Hänhän oli se toinen jonka synttäri sankari.
Kun ollaan jo melkein ”perillä” 
Hämärä lasi ojentuu makuinsinööriltä
Matkamme jatkui tästä korttelin toiselle puolelle, jossa sijaitsi Ruusulan keilahalli. Täällä olemme ainakin kolmesti aiemmin käynyt. Koska jaoimme radat useamman kaverin kesken, tuli hintaa per pää n. 14€. sinertävän violetti valaistus, kasari painotteinne musiikki ja keilojen kolaukset toi oman tunnelmansa. Myönnettäköön. En ole mikään pro keilauksessa, mutta onhan tämä kivaa näin rennostikkin pelattuna. Myös muutama minun tuttu tuli moikkaamaan ja pelaamaan biljardia. Tässä vaiheessa itse kukin meistä oli jo hyvin ”valmis”. Toki ikävää oli se että kentän käyttöön saaminne vei tovin aikaa, josta olimme maksaneet ja saimme pelata alle tunnin vaikka maksoimme täyden hinnan.
Ilta jatkui vielä pariin kapakkaan, joista toiseen emme edes päässeet sisään. Taksilla kotiin hurauttasessa ymmärsi, että mikään ilta ei ole hauska kun tietyyn pisteeseen saakkaa ja tällä kertaa se piste oli keilahallilla. Mitä opin näistä synttäreistä? Tavallaan sen että tietyssä iässä pitäisi saada omalla tavallaan tasostaan kiinni ja viettää ne synttärit kotona ryyppäämisen sijaan ihan oikeasti ravintoloiden ja palveluiden ääreissä. Näin syntyy niitä uniikkeja tilanteja joita voi lämmöllä muistelle ehkä vuosienkin päästä 🙂
Jos nyt koko illan hinta per pää voidaan laskea, niin yhteensä illanvietto maksoi reilu 70€, jonka päälle tulee tietenkin taksi+ osa juomista. Laadukas ajanvietto pelkän ryyppäämisen on ihan realistisesti edullista ja voin suositella sitä ihan kaikille.
Isokin porukka pysyy kasassa kun kemia on kunnossa 🙂 
Aina löytyy yks ”stalkkeri”
