Miten meni noin niinkuin omasta mielestä? 🙂 Tarina alkakoon…
Työrintamalla on tänä vuonna tapahtunut vaikka ja mitä. Olin vielä alkuvuodesta palkkatyöläisenä projektipäällikkönä ja vaikka työ oli antoisaa ja haastavaa, oli takaraivossa koko ajan ajatus yrittäjäksi ryhtymisestä. Mietin todella paljon, mitä oikeasti haluan tehdä, missä olen hyvä ja millaisesta työstä nautin. Lopulta tulin siihen päätökseen, että oma taloudellinen tilanne ja elämäntilanne muutenkin ovat nyt yrittäjätaipaleen aloittamiselle hyvät ja helmikuussa hyppäsin yksityisyrittäjäksi. Siitä vasta stressi ja kiire alkoivatkin. Pienenä lisäpaineena hartioillani oli asuntolainan lisäksi tammikuussa teettämäni keittiöremontin laina. Hommia piti siis, ja pitää edelleenkin, paiskoa tosissaan. Nyt toimeentuloni muodostuu pääasiassa blogiyhteistöiden, ravintolakonsultoinnin, tuotekehityksen ja kokkauskeikkojen kautta.
Blogin pitämistä on nyt takana kolme vuotta. Silti koko ajan tulee eteen uutta opeteltavaa – ja haasteita. Varsinkin alkuvuodesta ongelmat sivustolla häiristivät todella paljon, blogi oli lukossa usein syystä tai toisesta. Onneksi ongelmat vähenivät huomattavasti, kun vahdoin webhotellia. Teknisten haasteiden lisäksi yrittäjyys on tuonut mukanaan kaikkia pieniä byrokraattisia velvollisuuksia. Kaikki yrittäjät voivat varmasti samaistua siihen henkiseen tuskaan, mitä erilaisten paperien pyörittäminen, laskutus ja kirjanpito joskus saavat aikaan. Olen kuitenkin siitä onnekas, että ympärilläni on iso verkosto kokeneita yrittäjiä ja ammattilaisia, joilta olen voinut tarvittaessa kysyä neuvoa. Vaikka yrittäminen ja varsinkin blogiyrittäminen voi joskus kuulostaa yksinäiseltä työltä, ei tässä hommassa silti pärjää ilman muiden apua. Olen itsekin kantapään kautta oppinut, että monia asioita ei edes kannata tehdä kokonaan itse.
Moni on myös saattanut huomata, että kuluneen vuoden aikana blogissa on tapahtunut muutenkin muutoksia. Se taisi olla jokin arki-ilta, kun katselin Netflixistä jotain ruoka-aiheista ohjelmaa. Olin suorastaan häkeltynyt, kuinka hienoja kohtauksia ohjelmassa oli. Mietin silloin, että jos pystyisin tuomaan edes puoliksi niin hienoa ja aitoa tunnelmaa blogiini videoiden kautta, olisi se aivan mahtavaa. Tästä se sitten lähti. Siinä missä moni muu olisi ensin rauhassa harjoitellut videokuvaamista ja hionut sisältöä pitkään ennen muulle maailmalle julkaisua, olen itse luonteeltani ihan päinvastainen. Opin parhaiten vain tekemällä, eikä kärsivällisyyteni aina riitä kaikkiin hienosäätöihin. Siksi lähdin videoiden kanssa liikkeelle siitä, mitä sillä hetkellä osasin ja videoistani saattaakin huomata, että pikkuhiljaa kehitystä on tapahtunut. Olen opetellut koko ajan uutta samalla tehdessä. Muutamassa kuukaudessa siirryin kännykällä tekemistä videoistani kuvamaan videoita minijärkkärillä. Kun koitti ensimmäinen isompi työreissu Tallinnaan, en ollut vielä kovin itsevarma videoiden kanssa, mutta päätin, että tehdään jos kerran on kysyntää. Ja pian olikin jo seuraavat matkat buukattuna, Saksaan, Kreetalle, Tanskaan, Hannoveriin ja lopulta Portugaliin, mainitsematta kotiinmaan reissuja, joita oli niitäkin muutama. Minut oli myös syksyllä valittu mukaan ulkomaan viennin edistämisohjelmaan, joten edessä oli reissuja myös Mikkeliin. Videoissa on otettu siis harppauksia eteenpäin ja vaikka opeteltavaa on vielä paljon, tuntuu videoiden tekeminen ehkä tällä hetkellä eniten omalta jutultani blogiskenessä. Yhteistyössä Canonin kanssa olen lisäksi saanut ratkaisevan hyviä vinkkejä kameroiden, mikin ja editoinnin suhteen. On myös ollut ilahduttavaa saada palautetta ja vinkkejä suoraan seuraajilta, kiitos siitä! 🙂
Miten on sitten kotikokkailun laita, kun olen koko ajan ollut menossa ja matkalla? Pitää myöntää, että aikatauluni ovat olleet välillä todella tiukoilla yhteistyökumppaneiden kanssa, mutta jotenkin silti sain kaiken ajallaan tehtyä. Ne muutamat välipäivät, kun en ollut reissussa, menivät käytännössä kokkaamiseen kovalla sykkeellä. Kuvien ja videoiden editointi ja blogijuttujen kirjoittelu tapahtui niin bussissa, lentokoneessa, junassa kuin satunnaisesti kotisohvallakin. Olen myös kiitollinen kaikista niistä projekteista ja hommista, joissa olen saanut olla mukana, esimerkiksi A-lehtien ja muiden pidempiaikaisten yhteistyökumppaneiden kanssa.
Hyvänä piristeenä tekemiselle toimi myös Suomen parhaat ruokablogit sivusto, jossa olin kuukauden ruokablogina viitenä kuukautena putkeen.
Mutta miten loppuvuosi?
Heräsin vähän myöhässä siihen faktaan, että joulusesonki on jo aivan pian ohi, enkä ole ehtinyt valmistautua siihen. Tämä lienee jatkuvan matkustelun ja opiskelun yhtälö. Tällä hetkellä uunissa on tulossa jouluruokaa, mutta harvinaisen vähän aikaa somettaa siitä mitään.
Pahimmat mokani tänä vuonna ovat varmaan liittyneet livestream-kokeiluihin, ne ovat nimittäin olleet todella hakusessa, enkä olisi voinut kuvitella, miten moni asia voi niissäkin mennä pieleen. Ensi vuonna olisi tarkoitus siinäkin kehittyä. Vasta viime päivinä olen saanut käsiini tabletin, joka on ollut suorastaan tuottavuusihme. Aiemmin kannoin mukana painavaa ja isoa läppäriä, josta tehot hyytyivät paikoin kesken ja nyt tabletti tekee melkein saman vielä nopeammin. Jos osaan optimoida tämän käyttöä, voi olla, että saan ensi vuonna vieläkin paremmin ja tehokkaammin sisältöä ulos. Käyttämäni tabletti on Samsung Galaxy Tab S 4 sekä siihen yhteensopiva näppäimistö. Lisäksi tekemistä helpottaa se, että voin siirtää kuvia ja videoita suoraan kamerastani (EOS M50) tabletille ilman piuhoja. Tulen kyllä kertomaan tästä lisää omana juttunaan.
Entä sitten vuosi 2019? Jatkuvan kiireen ja stressin vuoksi, yritän tasapainottaa elämääni ja keskittää tekemistä yhä syvemmin itse sisällön laatuun enkä niinkään tahtiin. Vuoden alkupuolella julkaisin joka päivä jotain ja nykyään julkaisen vain joka toinen päivä. Se mahdollistaa paremman keskittymisen laatuun, vaikka toki työstämistä on vielä. Jottei tämä juttu tule liian pitkäksi, teen oman postauksen vuoden 2019 suunnitelmista, stay tuned!
Mitä olet tykännyt Aitoa arkiruokaa-meiningistä tänä vuonna ja mitä toivoisit blogiin vuodelle 2019?
Ja tietenkin, Hyvää Joulua ihan kaikille!!!