Luonnollisesti tämä on aihe joka kiinnostaa yllätävän monia. Johtuen siitä että osa teistä lukioistakin kuuluu samaan kastiin. Toki, hajontaa löytyy mutta lähdetään avaamaan.
Kuntoilu on asia jota on tullut harrastettua nuorempana hiukkasen enemmän tosissaan ja nykyään annan painotuksen ravintoon ja tasapainoon pelkän hikoilun sijasta. Silloisena aikana salillla käynti ei ollut yleistä enkä oikeastaan koskaan ole sitä harrastanut, mutta uintia tuli yhdessä välissä puolisenvuotta polskittua. Mistäs lihakset? kehon painolla tehtävät treenit olivat iso osa esimerkiksi kamppailulajien treenipohjaa ja niihin nojaan yhävieläkin vaikka löytyy levypainoja sekä tanko. Itseasiassa kuntoilun kannalta, pidän merkittävänä askeleena sitä että ostin lapsuuden kotiin leuanveto tangon jolla aloin nuorempana itsenäisesti treenailemaan. Jos olet noviisi ja näet että kuntoilun saralla pitäisi jotain tehdä, kuntosalikortin sijaan, hanki arkiympäristöösi jokin aktiivisuutta lisäävä tekijä jolla pääset aluilleen. Jos pitäisi määritellä suosikki liikuntamuoto, olisi se ehdottomasti kävely.
Pelaaminen on nykyään hiukan jakautunutta kun iso osa arkisesta työstä menee monitorin äärellä nii siksi ei tule niin paljoa pelattua mutta suuri arvostus on itsekseen pelattaviin peleihin. Erityisesi tarinalliset kertomukset joissa mennään kohtuullisen avarassa maailmassa on herkkua. Fallout, ghost of tsutshima ja horizon tulevat nopsasti lähimuistiin mutta onhan se ihan kiva pelata välillä puzzle painotteisia räiskintöjä kuten resident eviliä. Pleikkari vai xbox, tässä debaatissa nojaa japsivalmisteiseen peliasemaan mutta kun pelaan puhelimella, käytän xbox ohjainta, johtuen hyvästä yhteensopivuudesta Samsungin luurien kanssa. Itseasiassa, odotan että puhelimella pelaaminen pääsee vielä hiukkasen pidemmälle jolloin olohuoneen tv:stä voidaan seurata peliä jota useampi pelaa puhelimilla vastakkain ja saadaan kunnon kisakatsomo tunnelmaa.
Hymy on aihepiiri joka on täytynyt opetella uudelleen puhtaasti siitä etten ole koskaan pitänyt sitä niinkään tärkeänä. Itseasiassa, sosiaalisen median aikakautena, hymy on yksi tärkeinmistä tekiöistä reflektoida fiilistä eri kuvissa. Mikäänhän ei ole raskaampaa kun eleetön ja ilmeetön kokki näinäpäivinä. Kun kiinnitän oikein tarkkaan huomiota, kului ehkä 2-3kk hymyn harjoittelussa jotta se olisi osa luonnollista ilme repertuaaria jonka jälkeen pystyin heijastamaan sitä olosuhteissa kuin olosuhteissa. Hymyä tarvitaan myös siinä kun tutustutaan uusiin ihmisiin, jolloin kynnys aloittaa keskustelua on matalampi… Jatketaan tämän saralta ehkä toisten.
Sosiaalisuus lienee yksi yleisimmistä kompastus kivistäni. Kun arkinen työ pyörii sosiaalisen median ympärillä kaikki ylimääräinen tuntuu semi raskaalta. Ehkä pitäisi ihan rehellisesti siirtyä säännöllistämään rutiininomaan kavereille keskustelua jottei syntyisi hajontaa arken tekemiseen vaan viestien vastailusta. Tiedän että videopuhelut on juttu jota yhä useammat osaa harrastaa mutta jotenkin tuntuu siltä että vakio kaveriporukkani on sen verrran omiin oloihin tottunutta että videopuheluista he tuskin jaksavat innostua. Sen sijaan lautapeliillat on ollut erittäin hyvä tapa olla sosiaalinen mutta sen haasteena on että pelaamisen muodostuessa liian kilpailulliseksi, jää sosiaaliset tilanteen vähiksi.
Opiskelu on käynyt mielessä, kun toivoisin hajontaa jo vakioituneeseen arkeen. Ennen oli reissua ja ravintoloita harva se viikko ja työ oli varsin mieleistä mutta näinä pandemia aikoina kotona vietetty aika on noussut lähes sietämättömälle tasolla. Opiskelu olisi ideana hauska kun voisi toteuttaa koulutehtäväni tänne ja te saisitte ihmetellä niitä. Eiks se olisi hauska idea?
Jos jaksoit lukea tänne asti, tulet pääsemään pitkälle vahvalla luonteellasi. Kirjoitusvirheiden määrä on minulla vakiona niin korkea että harvalla kestää pinna 😀 Jos löydät tekstistä samaistuttavaa tai sinulla olisi pointti jonka haluat esittää, kerro se kommenttikentässä.
