Muutama vuosi sitten Pariisissa löysin matkan parhaan ravintolan syrjäiseltä sivukujalta, kaukana kaupungin kovimmasta vilskeestä, ja se jätti lähtemättömän vaikutuksen. Nyt koin lähes samanlaisen elämyksen löytäessäni pienen palan Ranskaa Helsingin Tehtaankadulta.
Vieraillessani La Tartufata -liikkeessä huomasin lähellä sijaitsevan La Maison -ravintolan, joka näytti kiehtovalta. Kuulin kokkikollegoilta, että ravintola on todella hyvä, ranskalaistyylinen, kuten nimestä voikin päätellä, joten varasin puolison kanssa eräälle perjantaille illallisen.
Aurinkoisena kevätiltana ravintola näytti todella viihtyisältä isoine ikkunoineen ja rustiikkisine sisustuksineen. Vaikka edellisenä päivänä oli ollut kuulemma kovasti vilskettä, saimme nauttia illallisen rauhallisessa miljöössä. Keittiö valmisti meille seitsemän ruokalajin yllätysmenun, jota maistelimme kaikessa rauhassa.
[left]
[/left]
[right]
[/right]
[left]
[/left]
[right]
[/right]
Yllätysmenu todellakin yllätti meidät – hyvällä tavalla. Oikeastaan kaikki illan annokset olivat vahvaa esitystä, enkä keksi ruoasta mitään huonoa sanottavaa. Annokset olivat kauniita, tasapainoisia ja yllätyksellisiäkin. Annokset olivat hyvän kokoisia, joskin todella täyttäviä. Nälkäisenä ei siis todellakaan tarvinnut ulos kävellä.
Vaikka klassista ranskalaista tyyliä oli havaittavissa, arvioisin ruokaa pikemminkin moderniksi. Kaikki makuyhdistelmät eivät olleet ihan perinteisimmästä päästä ja ruoan esillelaitossa oli jopa skandinaavista fiilistä.
Lumirapukroketti avokadolla ja chilillä oli maukas alkuruoka, jossa hauska makuyhdistelmä oikeastaan toimi hyvin. Puoliso tykkäsi erityisesti perunaletuista herne-tryffelipyreellä ja hollandaise-kastikkeella, jossa oli kasvisannokseksi runsaasti makua. Pääruoat jatkoivat myös samalla maukkaalla linjalla, arvioisinkin tasalaatuisuuden ravintolan yhdeksi vahvuudeksi näin yhden illallisen perusteella.
[left]
[/left]
[right]
[/right]
La Maisonin viinivalikoima on sen sijaan hyvin ranskalainen. Ravintolajohtaja, sommelier Paulina Hoffman maistatti pari laadukasta ranskalaista viiniä, joita ei saa mistään muualta. Puolisoni alkoholiton granaattiomenainen alkujuoma jäi hyvällä mieleen – sekin on niin ikään ranskalaista tekoa.
Ennen jälkiruokia pöytään tuotiin tuhdit palat ranskalaista pientilajuustoa. Tällaisten erikoistuotteiden maistelu on aina mielenkiintoista, sillä niitä tulee hyvin epätodennäköisesti syötyä muualla. Porkkanakakun ja minttu-suklaajälkiruoan jälkeen olikin aika suunnata hyvillä mielin ja vatsat täynnä kotiin. Tänne tulisin mieluusti toistekin!
[left]
[/left]
[right]
[/right]
Kehitettävää
Ravintolan sivujen kuvat ovat eivät tee oikeutta itse ravintolalle.
Kehuttavaa
Kaunista, laadukasta ja maukasta ruokaa, joka oli kaikinpuolin loppuun asti mietitty ja huolella valmistettu.
Viihtyisä ravintolasali, hyvä sijainti.
Ranskalainen alkoholiton granaattiomenakuohuva peittosi jopa lehtikuohun.
