Olen aiemminkin kirjoittanut laadukkaista lihoista mutta tämänkertaisessa jutussa kokkaan vähän premiumpaa seläkettä. Hyvän pihvin tunnistaa yleensä rasvasta, palan ulkonäöstä ja raaka-kypsyydestä. Yleisesti rasva on hyvä juttu pihveissä mutta ihan kaikki ei sitä ymmärrä.
Hyvä pihvi? – rasvaa on – Rotu on semmoinen että rasva kans sulaa – paksuus on noin 2-3cm Hyvä pihvi annos? – Paistopinta on oikeasti olemassa (siinä on makua) – kypsyys on toivottua luokkaa – suola on mieluiten lastua kuin ihan hienoa – Mausteisuus joka sopii arvo osille (yrtit, vs, voi, pippurit) Pihvin paisto voi olla taidetta mutta itseasiassa tässä otan esille nykyistä lähestymistäni asiaan. Paista kunnon väri lihalle ja lisää maut pannulle vasta lopussa. Tämän jälkeen anna liha vetäytyä matala lämpöisessä uunissa mieluisesti mahdollismman pitkään. Esim 50-60 asteinen uuni antaa pihville rutkasti aikaa mureutua ennestään. Ja mitkä ne mausteet oli? voita, mustapippuria, timjamia ja valkosipulia. Tässä se premium suola joka täyttää tarkoitustaan. Suolakiteen rakenne tuo suuren merkityksen lihan seurassa jossa on aika vähän rakenteita näin muuten. Toki loppuun sokerina pohjalla, lisää suola vasta ennen nauttimista niin saat joka suu palaan juuri sopivan maun. Mutta sehän vie aikaa? minusta pihviä ei saisi syödä kiireessä vaan ajan kanssa ja hartaudella, jotta raaka-aine saa sille kuuluvan arvostuksen. Tässä olisi pari reseptiä jotka haluat tsekata: valkohäntäpeura, juustoisa pannupihvi, pihvin kaveri.
