Tämä kertomus on tavallaan jatkoa Rovaniemen reissulle ja ihan siksi että paluu matka on n. yhdeksän tuntia ajamalla. Siispä pysähdys ja yöpyminen oli paikallaan ihan siitäkin syystä. Konnevesi on aikalailla ennestään tuntematon mutta ihan sattuman kautta törmäsin paikallisen hotellin instaansa somea selatessa ja ihan viihtyisältä vaikutti kyseinen paikka. Nyt kun oli sopiva sauma käydä vilkaisemassa, miksipä sitä paria kuvaa nappaisi. Niinkuin kuvasta näkyy, yövyimme Mierontie nimisessä hotellissa joka hiukan muistutti jenkki elokuvista tuttua Motellia. Retro kylppäri ja kuparin ruskea tapetti oli samaan aikaan tylikästä ja jotain erillaista useimpiin majoituksiin mitä olimme vastikään kokeneet. Alue oli niin hiljainen pois lukien vieressä kulkevaa autotietä, että nukuimme ihan kohtuullisen hyvin.
Torstai ilta klo 20.30 ja meidän ylläriksemme yksikään paikallinen ravintola ei ollut auki. Soittelin läpi hiukan kauempanakin olevia paikkoja läpi mutta suurimmassa osassa keittiö oli jo menossa kiinni. Ainoa vaihtoehtomme oli siis käydä kaupassa. K-marketti meni kirjaimellisesti nokkamme edestä kiinni klo 21 mutta paikallinen sale oli ihan kiven heiton päässä ja se meni kiinni vasta klo 22. Itseasiassa tämä Sale oli suurin omassa ketjussa oleva kauppa mitä olen nähnyt. Jopa paikallisia vadelmia löytyi hevi osastolta. Ne olivatkin meidän iltapala viilin kera. Pisteet tulee internet yhteydelle, sen avulla muuttuu aave hotellikin viihtyisäksi. Miedän hotellihuoneen numerokin oli 13, jota harvemmin näkee missään, sattuneesta syystä.
Pelkkää kylmää hikeä ja kauhua? ei vaitiskaan. Aamulla hiffasimme että tämä paikkahan oli pyöräiliöiden suosiossa, eikä muut huoneet olleet tyhjiä. Aamupala oli katettu ikivihtreitä kaikuvaan pubin oloiseen aulaan. Aamupala tuotteet olivat itseasiassa todella hyvin valmistettuja. Samoin vaatimattomasti esillelaitetut munkit olivat paikallisista jauhoista 50 vuotta vanhalla reseptilä valmistettuja. Kuulemma joka ikinen aamu niitä paistetaan ja standartit ovat korkeat. Jos ymmärtää Aidon ja rehellisen majatalo/ ravintola toiminann päälle. tämä on ehdottomasti pysähtymisen arvoinen paikka. Koska Mierontien hotellin pitäjä oli ehtinut mainita meistä jo paikalliselle maatila matkailusta vastaavalle, oli seurhaava kohteemme hänen tilansa eli Suopirtti. Tällä tilalla oli kartanomaisemissa oleva bed and breakfast tyyppinne kokonaisuus, joka sijaitsee pienen naudan kasvattajan pihalta.
Majoitus muoto tarjoaisi täällä erittäin retron tilan, joka on ainakin kesällä omassa elementissään. Samoin ohjelmaan voi kuulua hamppareiden valmistusta kyseisen tilan high land jauhelihasta ja itsekasvatetuista vegeistä. Uskoisin että pienelle perheelle, tämä on uniikki ja ikimuistoinen kohde jollaista saisi muuten etsiä. Toki, jos löytyy eläin allergiaa, ehkä silloin tämä kohde kannattaa skipata (niinkuin minulla sattui olemaan). Tämän reissun jälkeen oli loistava sauma hiukan kotoilla kun onhan tässä reissussa tullut oltua noin viikon verran.
*yöpymisen tarjosi Mierontie
2 vastausta
Liisa Inkeri, äitini, valmisti niitä jo vuodesta 1956 meillä myyntiin. Silloin avattiin Esso-huoltoasema ja kahvila R. Kytöjoki, ja sieltä se lähti. Ne olivat maankuuluja. Mökkiläiset kun lähtivät etelä-Suomesta tulemaan, niin soittivat jo lähtiessään varaukset munkeille, että varmasti saavat jo eka päivänä niitä. Joten Ojalan laskuopin mukaan resepti on jo ainakin 74 vuotta vanha.
Liisa Inkeri, äitini, valmisti niitä jo vuodesta 1956 meillä myyntiin. Silloin avattiin Esso-huoltoasema ja kahvila R. Kytöjoki, ja sieltä se lähti. Ne olivat maankuuluja. Mökkiläiset kun lähtivät etelä-Suomesta tulemaan, niin soittivat jo lähtiessään varaukset munkeille, että varmasti saavat jo eka päivänä niitä. Joten Ojalan laskuopin mukaan resepti on jo ainakin 74 vuotta vanha.
moikka Eijakaisa,
Kiitos tästä selvennyksestä 🙂
Alexander