Aitoa Arkiruokaa

Aitoa Arkiruokaa

Kesäreissu kotimaassa – Strömfors, Loviisa & Porvoo

maakuntamatka suositukset
kotimaan helmi strömforssin ruukki
Strömforssin ruukin punaiset talot

Kun olimme reissanneet Raumalla, Yyterissä ja Noormarkussa, oli aika käydä kääntymässä kotona ennen uusia seikkailuja. Tämän jälkeen teimme kivan päiväretken Loviisan suuntaan. Ajatuksena oli, että ehdimme käydä kolmessa mielenkiintoisessa paikassa päivän aikana ja tulla kuitenkin yöksi takaisin kotiin, mikä onnistuikin hyvin.

Lähdimme heti aamiaisen syötyämme ajelemaan kohti Strömforsin ruukkialuetta, joka sijaitsee Ruotsinpyhtäällä noin 20 minuutin ajomatkan päässä Loviisasta. Ruukki on yksi Suomen parhaiten säilyneistä, vaikka sen historia ulottuu jopa 1600-luvulle. Alueella on paljon mielenkiintoisia pikkuputiikkeja, taidenäyttely, kesäteatteri, majoitustoimintaa sekä ravintoloita ja kahvioita. Eräässä myymälässä myytiin kaikkea kierrätettyä rakennustarviketta, kuten vanhoja puisia ovia, ikkunoita, nuppeja jne. Näistä löydöistä olisi voinut keksiä vaikka mitä kivaa tuunattavaa, jos sellaiseen innostuisin. Historiallisessa naulapajassa oli meneillään myös taontanäytös, jossa sai seurata alkuperäisin työvälinein tapahtuvaa naulojen taontaa.

loviisa hyvä mesta
Tuhannen tuskan kahvilan sisäänkäynti Loviisassa on kohtuullisen näkymätön, mutta kannattaa silti astua sisään.

Strömforsista ajoimme takaisinpäin Loviisaan. Jätimme auton torin kupeeseen ja jatkoimme siitä jalan vanhaan kaupunkiin idyllisten puutalokortteleiden ja mukulakivikatujen keskelle. Fiilis muistuttaa paljon Porvoota, mutta turisteja on huomattavasti vähemmän ja saimme kävellä ympäriinsä ihan kaikessa rauhassa. Piipahimme parissa sisustusliikkeessä ja kävelimme rannan viertä, kunnes alkoi olla vähän nälkä. Meille oli suositeltu Loviisassa Tuhannen Tuskan Kahvilaa, ja ajattelimme, että siellä voisimme istahtaa ja syödä jotain pientä.

loviisa kokemukset
Loviisa on kaunis kesäkaupunki.

Löysimme kahvilan sisäänkäynnin pienestä puutalosta, mutta mitä meitä odotti sisäpihalla, oli yllätys. Suojaisa sisäpiha oli kalustettu viihtyisillä pienillä pöydillä ja tuoleilla omenapuun katveeseen. Meillä kävi onni, että tilaa oli, sillä kahvila on ilmeisen suosittu.

Palvelu kahvilassa on tosi herttaista. Ruokalistaa ei ole, vaan talon emäntä kysyi, mitä meidän tekisi mieli ja ehdotti sitten meille sopivia herkkuja päivän valikoimasta. Otimme sinihomejuusto-piirakan ja kahvilan kuuluisuuden Sunkin, eli suolaisen munkin. Siihen lisäksi toki mustaa teetä.

Kesken rauhallisen teehetken ilmestyi jostain kukkien ja pensaiden seasta siili. Se on ilmeisesti myös kahvilan vakioasiakas, sillä se ei juuri uteliaita katseita kaihtanut, vaan paineli vesikupille tuhisten. Aika symppis tapaus!

tuhannen tuskan kahvila kokemukset
Suolainen munkki oli yllättävä tapaus ja varsin täyttävä.

Pienellä välipalalla saimme siirrettyä nälkää ja lähdimme ajamaan päivän viimeiseen kohteeseen, eli Porvooseen. Sadepilvet näyttivät aika uhkaavilta, mutta ajomatkan aikana ne onneksi katosivat. Jos Loviisassa oli ollut rauhallista, niin Porvoossa kävi suorastaan kuhina, oli niin turistia kuin kotimaanmatkaajaa kadut täynnä, ja vähän saimme etsiä autopaikkaakin. Porvoo on monelle niin tuttu kaupunki, etten siitä sen kummemmin ajatellut kirjoittaa. Meillekin siitä on muodostunut sellainen kerran-kesässä-kohde.

Porvoossa ravintolatarjonta on aivan omaa luokkaansa. Laitoinkin Facebookiin kysymyksen, mitä ravintolaa Porvoossa suosittelette ja suosituksia sai Brasserie L’amour, Ranta-aitta, Sicapelle, Sinne, Salt ja Meat District.

porvon paras burgeri
Meat districtin burgeri, täyttävämpi kuin kuva antaa ymmärtää.

Päädyimme Meat Districtiin, koska emme olleet siellä aiemmin käyneet. Myös Salt olisi houkutellut, mutta se aukesi vasta viideltä ja meillä oli jo niin kova nälkä, ettemme viitsineet odottaa.

Vaikka Meat Districtin lihat houkuttivat, otettiin burgerit. Tietenkin kyytipojaksi tuli Brooklynin olutta. Vähän ravintolassa näkyi kiire palvelun vauhdissa, mutta burgerit olivat kyllä maukkaat. Joskin hinta annoksen kokoon nähden oli sieltä kalliimmasta päästä. Toisaalta burgerit oli sämpylöitä myöten itsevalmistettuja. Niin tai näin, nälkä lähti ja kokonaisuudesta jäi hyvä mieli.

Pienen tallustelun jälkeen otimme vielä hiukan jäätelöä Vanhan Porvoon Jäätelötehtaan kioskilta. Sitten olikin aika ajaa takaisin kotiin. Aikataulullisesti koko kierroksen ajaminen päivässä onnistui todella hyvin, eikä missään vaiheessa tullut sellaista kiirehtimisen tunnetta. Silti oli kiva päästä yöksi omaan sänkyyn nukkumaan.

maakuntamatka suositukset

Kesäreissupostauksia on tulossa vielä pari – pysyhän kuulolla!


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yritys, haluatko näkyvyyttä?