Yhteistyössä Mustion Linna
Loman aikana teimme myös päiväretken Mustioon, joka sijaitsee pääkaupunkiseudulta noin tunnin ajomatkan päässä. Paikka on ollut meillä bucket listalla jo pitkään, sillä olemme kuulleet, että kauniin linnan ja puutarhan lisäksi tiluksilla toimii myös hyvä ravintola. Lisäksi kunnostettuihin 1800-luvulla rakennettuihin rautaruukin työläisten asuntoihin on tehty hotellihuoneet yöpyjiä varten. Myös kesäteatteri näytti vetävän yleisöä niin, että parkkipaikat olivat lähes viimeistä myöten täynnä.
Yli 200 vuotta vanha Mustion Linna on yksi hienoimmista Suomessa näkemistäni kartanoista. Nykyään linna toimii museokäytössä ja pääsimme käymään sisällä opastetulla kierroksella. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon vanhaa oli onnistuttu säästämään, alkuperäisistä tapeteista lähtien, linnan vaiherikkaasta historiasta huolimatta.
Linnakierroksen jälkeen ehdimme hetken tutkia upeasti hoidettua puutarhaa, ennenkuin siirryimme illalliselle Linnankrouviin.
Linnankrouvissa hyödynnetään paikallisia raaka-aineita ja tuotteita, mikä on mielestäni tällaisessa ravintolassa erittäin tärkeää. Söimme neljän ruokalajin menun, jossa annokset olivat mielestäni tyylikkäitä ja jopa moderneja. Annoskoko oli todella passeli, sillä raikkaiden annosten jälkeen ei jäänyt yhtään nälkä muttei myöskään tunkkainen olo. Voisin hyvin kuvitella, että tällainen illallinen kesäteatterinäytöksen jälkeen olisi loistava idea.
Alkuruoat olivat tartaria herukalla ja ahven chevicheä. Välillä kala-allergikkona käy niin, että korvaava ruoka ei ole yhtä tasokasta, kuin kalaa sisältävä varsinainen ruokalaji. Nyt sitä ongelmaa ei ollut, vaan tartar oli loistavasti valmistettu. Herukka toi tartarille pohjoismaista fiilistä, ja annoksesta tuli itseasiassa vähän mieleen tanskalaiset ravintolat. Puolestaan cheviche oli juuri niin raikas kuin kuuluukin. Saimme alkuruuille kaveriksi myös talon leipää. Saaristolaisleipä ja juureen leivotut minisämpylät maistuivat jälleen kotoisan pohjoismaalaisille, varsinkin kun päälle sipaisi kunnon kerroksen voita 🙂
Seuraavana vuorossa oli tomaattia ja vuohenjuustoa. Tomaatticonsomme pöydässä kaadettuna toi annokselle vielä sen pienen yllätysmomentin ja rapea puffattu tattari teki rakenteestakin herkkua. Omasta mielestäni tämä oli yllättäen jopa menun paras annos.
Pääruoan kananpoika rapeaksi paneeratun kukkakaalin ja ketunleivän kanssa oli todella maukas annos. Rasvaemulsiokastike toi sopivasti rapealle kukkakaalille ja kananpojalle makua, kun taas ketunleivän happo avasi kokonaisuuden rasvaisuutta.
Menun päätti vadelmainen jälkiruoka, josta löytyi vadelmaa parfeena, hillona ja vaahtona, saksankirveliä sekä rapeana pinnalla hiukan kvinoaa. Kuva ei ehkä tee parhaiten oikeutta annokselle, mutta rehellisesti, olisin voinut syödä toisen samanlaisen annoksen heti perään.
Sitten olikin meidän aika lähteä ajelemaan kotia kohti. Ensi kerralla olisi mielenkiintoista jäädä yöksikin, niin pääsisi nauttimaan linnan tienoosta ihan kaikessa rauhassa ja vailla kiirettä.
