Vaikkei blogissani näy kovikaan paljoa muita ihmisiä, sen sijaan minua kovin usein, on minullakin kavereita. Joulun aikaan Suomessa oli käymässä pitkäaikainen ystäväni Yifan, joka on myös aikoinaan työskennellyt ravintola-alalla. Hän opiskelee tällä hetkellä Saksassa, joten on kiva välillä myös tavata ja mennä vaikkapa ulos syömään. Koska olemme molemmat erittäin vahvasti hyvän ruuan ystäviä, oli suunnitelmana mennä johonkin japanilaiseen ravintolaan. Totesimme kuitenkin, ettei kumpikaan ollut syönyt laadukasta vietnamilaista aikoihin, joten paikka valikoitui sen mukaan.

Koska sovimme tapaamisemme samana aamuna, niin lähtökin tuli tehtyä aika pikaseen. Ei siinä, että se tuottaisi minulle haasteita. Hyvänä lisänä oli tietenkin kaikkein mahtavin sää, ei satanut siis vettä. Tapasimme Kampissa, jossa googlailimme sopivaa paikkaa ja päädyimme Isoroballa sijaitsevaan Vibamiin. Sisäpihalla sijaitsevaa ravintola ei ollut kovin helppo löytää, mutta pääsimme kuitenkin perille.

Pieni mutta kotoisan värikäs ravintola suorastaan kutsui sisään. Ehkä vähän ahdasta, mutta sitä ei kohta enää huomannut, kun tilassa oli muuten todella rauhaisaa. Istuuduimme ja vilkaisimme ruokalistaa. Rullia, keittoja, lämmintä pääruokaa ja patonkeja. Itseasiassa iskin silmäni melkein ensimmäisenä näihin patonkeihin, sillä olen nähnyt niitä erilaisissa ruokadokumenteissa ja muutenkin ajan saatossa, mutten ollut vielä päässyt maistamaan.

Koska meillä ei ollut mihinkään kiire, otimme tuoreita ja fritattuja kääryleitä. Näistä selkeästi pidemmän korren vei fritatut kääryleet ja niiden seurassa tarjottu kevyesti hapokas kastike oli kerrassaan herkkulista. Joka suupala sai odottaan yhä intensiivisempiä makuja. Harmi kyllä, pääruokakeitot eivät ehkä vastanneet voimakkaiden makujen kaipuuseen. Ehkä odotukset kasvoivat liikaa alkuruuasta, mutta keitot olivat kohtuullisen keskinkertaisia. Otimme keittojen seuraksi myös yhden patongin jaettavaksi, jossa oli rapeaa possua js pikkelivihanneksia. Maun puolesta tässä oltiin jälleen alkuruokien levelillä. Patongit tuli nimittäin syötyä viimeistäkin murua myöten, kun taas keitoista jäi noin kolmasosa.

Olimme jo valmiita ottamaan jälkiruokaa, mutta yksin salissa pyörivä tarjoilija oli niin kovan kiiren alla, ettemme raaskineet jäädä odottamaan toiseksi tunniksi. Odotimme nimittäin reilun tunnin, eikä tarjoilija käynyt pöydässämme vaikka emme enää ruokaileet. Jälkiruokana olisi listan mukaan löytynyt pannukakkuja, jotka olisi voineet olla hyvinkin suuri yllätys, mutta se jäi tällä kertaa näkemättä.

Tällaista tällä kertaa. Mikä olisi seuraava kuppila, jossa kannattaisi käydä?