Se oli aikanaan minunkin nuoruudessa juttu että kun kavereitten kanssa otettiin keskustelua, mikä on kukin lempiruoka niin aina jollakin nousi esille se katkarapupasta. Tyypillisemmin se oli nautittu espanjan tai kreikan lomalla ja siinä saattoi olla myös vähän muitakin äyriäisiä. Olihan se selvää että hyvään ruokailu kokemukseen liittyy myös paljon muita muistoja, joten on tavallaan hankala saada kotitekoisesta reseptistä saman veroista.

Kun ollaan suomessa tai yleisesti pohjoismaissa, katkarapupasta on tyypillisemmin kermainen, jossa on hiukan tomaattipyrettä ja rapuvoita. Tämän lopputulos on keltaisen oranssin kermainen kastike joka on äärimmäisen herkullista mutta en sanoisi sitä ehkä kotioloihin toteuttavaksi. Vaikka pidämpin äyriäisistä paljon niitä tulee harvemmin syötyä kun niiden saatavuus ei ole sillä tasolla kuin itse toivoisin. Pakastealtaan katkaravut saavat siis kelvata. Reseptiksi soveltui tällä kertaa versio jota olen nauttinut muutamissa välimerellisissä/ italiaialaisisssa paikoissa. Jos haluat lopputuloksesta vielä ”herkullisemman” lisää vain hiukan enemmän voita, sillä saa ihmeitä aikaan.

katkarapupasta

200g katkarapuja (pakaste)
3 valkosipulin kynttä
1 chili
1 sitruuna
1pnt persiljaa
50g voita
2dl kanalientä
200g kuivapastaa
suolaa, pippuria

Laita isoon kattilaan vettä kiehumaan ja lisää siihen suolaa. Laita pasta kiehumaan. Kuori valkosipuli ja pilko se chilin kera. Lisää voi lämpöiselle pannulle ja tämän jälkeen chili ja valkosipuli. Raasta samalle pannulle myös pestyn sitruunan kuori, eli vain se keltainen osa. pannun sisältö on saanut kevyesti väriä, lisää sinne kanaliemi ja anna hautua hiljalleen kokoon. Tässä vaiheessa voit halkaista sitruunan ja naputtaa persiljan pieneksi. Tarkista pasta kypsyys, jos se on kohdillaan, lisää pannuun ensin katkarapu ja tämän jälkeen pasta ja persilja. Sekoittele ja kuumenna pastaa sen verran että katkarapu sulaa ja lämpenee. Kun kokonaisuus on valmis, tuunaa makua sitruunan mehulla ja pippurilla. Laita sitten esille haluamasi koristeiden kera. Toki tämän tyyppisiin pastoihinn ei tyypillisesti suositella parmesaania mutta laitoin kuitenkin, koska minä pidän. Samoin muita yrttejä ei ollut enään kuin korianteria niin näöksi tuli muutama lehti.