Ulkoa tämän lätkän omaava paikka voi olla useammille tuntematon mutta tavallaan se yllättääkin että kyseessä on peräti 45 vuotta vanha kuppila. Ulkoa en osaisi sanoa onko, tässä ravintola vai pubi. Kaikesta huolimatta. kävelimme sisään ennakkoluuloitta.Valkoiset pöytäliinat, 80 luvun tunnelma ja klassisen tyyppinen ruokalista. Mielenkiintoista, ennen ruuan tilaamista piti hiukan katsella ympäriinsä kun tila vaikutti aika uniikilta, ainakin omaan silmään. Vanhoilla paikoilla on historiansa ja siihen nojaten, mielenkiintoisen paljon täälläkin on alan kirjallisuutta ja ihan esillä. Yleensä tämän ikäiset paikat, ovat joko aikansa eläneet tai muuten nähnyt parhaat päivänsä mutta päätellen ruokalistan pikaisesta vilkaisusta, tässä paikassa täytyi olla jotain poikkeuksellista.Alkuun tuli pelmenit, jotka ovat siis yksiomaan klassikko ja ne ovat pysyneet samanlaisina iät ja ajat. Talossa leivottu leipä ja metsäsieni kastikekkin saapui seuraksi. Kaverini otti ranskalaisen kalakeiton, joka oli ihka oikealla saframilla maustettua. Ihan ensimmäinen oletus voisi olla ettei näitä tehtäisi tämän tyyppisessä paikassa itse mutta kuinka ollakkaan, täällä tehdään melkein kaikki talossa itse. mukaan lukien nuo pelmeenit. Pääruokana karitsan sisäfilee oli hiuksen herkällä tarkkuudellavalmistettua. Mediumin kypsyyden omaava filee oli paitsi kauniisti paistettu mutta myös äärimmäisen tasapainoisella kastikkeella viimeistelty. Lisäkkeenä ollut paahdettu valkosipuli ja kuivattu tomaatti olivat rohkeasti paahdettuja, jolloin selkeitä makua tuli niistäkin. Nogvorodin pata oli pelmeenien tapaan annos joka oli pysynyt ikuisuuden samana. Mainittiin kolme eri lihaa joita tässä kastikkeessa oli ja tavallaan ne kaikki sekoittui tässä kastikkeessa omanlaiseksi maukseen. makua on tavallaan hankala kuvailla mutta kuivattu timjami, valkosipuli ja paahteinen maku on kombinaationa aika ranskalainen mutta sitten kun pohdin raaka-aineita kuten suolakurkku ja valkosipuli perunat, tulee mieleen ranskalaisvenäläinen keittiö. Annoksen seurassa tarjottiin myös smetanaa joka tavallaan pehmensi muuten voimakkaat maut. Jos oikein tarkkasilmäinen on, voi päätellä että annoskoko oli melkoinen. Tästä huolimatta, halusin testata jälkiruokaa, joka oli suklaakakku. Useammalla tämä voi kuulostaa aika arkiselta mutta tämänkin toteutus oli viety ravintola elämys tasolle. Talossa tehtyä? kyllä vain, samoin kuin kaverini tilaama marjasorbetti. uteliaisuuttani, halusin vilkasta keittiöön. Pieni mutta hyvin suunniteltu keittiö näytti toimivan alan konkarin käsissä. Tavallaan tämä selittää yllättävän tasokkaan ruokatuotteen. Taidetta, musiikkia ja tunnelmaa? Paikkaa pyörittävä herrasmies kertoi että pianon soittaja käy aina välillä, samoin kuin seinällä olevat taulutkin vaihtelee aina välillä. Tunnelmallisuutta korostaa tietenkin melkein antiikkiset kalusteet ja kynttilät. Onneksemme saimme istua valoisan ikkunan vieressä jossa ruuan kuvaaminen oli äärimmäisen kivaa. Ja onko tämä kauhean kaukana ydin keskustasta? ehkä 10-15min kävellen mutta selkeänä etuna se että valtaosa keskustan hälinästä ei ole tärykalvojen rasitteena niinkuin lukuisissa muissa paikoissa. Veikkaan että useimmat teistä ei ollut kuullutkaan tästä paikasta vaikka se tarjoaakin aivan mielettömän maukasta sapuskaa 🙂 * minut oli kutsuttu testaamaan pr-toimiston johdosta
