Yhteistyössä: Ravintola Oiva

Viimeisten parin viikon aikana olen lukenut ainakin kahdesta uudesta ravintolasta, joiden ruokatuote perustuu klassiseen reseptiikkaan ja tyyliin. Tavallaan tämä koulukunta edustaa myös useimmille vanhan liiton tekijöille aitoutta. Mielestäni klassikotermin varsinainen merkitys pääsee parhaiten esille, kun kyseessä on ihan oikeasti historiallinen ravintola, kuten tällä vierailulla.

Vierailun arvoinen Kallio

Kallion maine ravintoloiden puolesta on ollut hyvinkin vaihteleva. Nykyään sieltä löytyy piilobaaria ja modernia kasvisravintolaa, kuin myös yksi Helsingin vanhimmista ravintoloista. Ravintola Oiva on perustettu 1938, jonka jälkeen se on kokenut monia muutoksia ja muuttoja. Jossakin vaiheessa kyseessä oli yksi koko Helsingin vilkkaimmista kuppiloista, kun taas toisena aikakautena Oiva oli yksi ensimmäisistä pizzaa tarjoavista ravintoloista. Mutta, eihän historia takaa menestystä, vaan pikemminkin kehityskaari ja asiakaskunta.

Klassikko vuosikymmenien ajan

Kiinnostuin Oivasta, kun törmäsin viinimessuilla sattumalta mukavaan ravintoloitsijaan ja hänen tiimiinsä. Kun joku mainitsi reseptien olevan peräisin 60-70 -luvun taitteesta, hiffasin, että tämä pitää oikeasti kokea. Aiemmat kokemukset kyseisestä ravintolasta oli Kallion Kutonen ja satunnaiset Kallion kierrokset.

Kapakka vai olohuone

Juuri sinä päivänä, kun oli tarkoitus käydä testaamassa ravintola Oiva, avecini sairastui ja olin erittäin työntäyteisen päivän uhri. Käytännössä, olin erittäin kriittisellä tuulella ja ravintolaan tullessani olin hiukkasen epävarma paikasta. Muistuttaahan Oiva ulkoa paljon ”olohuonetta”, eikä iltaravintolaa. Sisään päästyäni minut saatettiin mukavan rauhalliseen kulmapöytään jossa sain rauhassa avata ajatuksia ja purkaa sähköpostia. Pyysin suoraan suositukset tarjoilijalta ja otin kukkakaali-wingsejä, sipulipihvin ja köyhät ritarit.

Sipulipihvin täydellisyys

Aloittelin erikoisoluella ja kukkakaali-wingseillä. Kevyesti paneroidut, rapeat ja kullankeltaiset mutta yhä sisältä narskuvat kukkikset olivat herkkua kevyesti tulisen majoneesin seurassa. Tämä oli kirjaimellisesti oivaa sormisyötävää. Kuvailisin annosta moderniksi ja keskivertoa paneroitua kukkakaaliannosta paremmaksi.

Sipulipihvi tuli pienen tovin jälkeen pöytään ja tätä ennen sain vilkaista keittiötä, jossa kokki kertoi, miten klassinen sipulipihvin lisäke tehdään. Annos on ulkonäöltään vaatimaton ja listallakin vain 20 euron hintainen. Ulkofile oli kuitenkin loistavassa raaka-kypsyydessä, joten se oli odotettua mureampaa. Sipulilisäke oli juuri niin sipulinen, kuin saattaa odottaa. Jos jotain annosta voisi luonnehtia todella suomalaiseksi, sanoisin että tässä se tuli selkeästi esille. Sipulin paahteisuus, jaloviinan pieni aromi ja kermaisuus takasivat maukkaan pääruoan. Vaikkei Oiva ole varsinainen pihviravintola, oli annos kokonaisuutena sitä tasoa.

Helsingin ykköspaikka?

Oiva kukoisti 70-90 -lukujen välisenä aikana, jonka jälkeen lama teki tehtävänsä. Nykyään ravintola on auki seitsemänä päivänä ja livemusiikkia on ainakin kerran viikossa. Kun siihen lisätään kotiruokalounas ja sunnuntaibrunssit, sanoisin, että Oiva on nimensä veroinen. Tein myös videon tästä paikasta, jotta voit huomata fiiliksen.