Yhteistyössä: Casa Gusto oy, joka toimittaa Italialaisia jauhoja ravintolaan Il Bucatino

Aiemmalla kerralla Helsingin elämyksiä, kävin Kalevankadulla ja nyt tällä kertaa kohteena oli Tehtaankatu, mutta sitä ennen pieni johdanto, mitä siellä on.

Olen lukuisia kertoja pohtinut, misssä on Helsingin perinteisin Italialainen ravintola. Toki pidän muutamasta paikasta, mutta ne ovat kuitenkin sen verran moderneja, ettei niitä voi oikein perinteisen varjoon laskea. Toisena kriiteerinä, pohdin missä olisi Helsingin paras pasta.

Kyselin asiaa muutamalta Italilaisten elintarvikkeiden kanssa toimivalta henkilöltä, jota kautta kuulin ohimennen Il Bucatinon parissakin yhteydessä. Sitten sain jossakin välissä soiton ja kutsun tähän kyseiseen ravintolaan. Sopivasti samalle päivälle järkkäilin mukaani myös yhden toisen keittiöammattilaisen joka kuvaaan kuin somettaa ruokaa. Näin saisin myös neutraalin mielipiteen tuotteesta, visiitin ohessa.

Noin tuntia ennen kuin ravintola aukesi, meille esiteltiin pasta kone jolla tehdään kaikki talossa käytettävä pasta. Se mihinkä lähdin ensimmäisenä kiinnittämään huomiota oli kunnon jauhot jotka olivat siis Farinaa. Pastamestari Babu kertoi että yleensä he tekevät ohjeella kuten 3 osaa jauhoja 2 osaa kananmunia ja 1 osa vettä. Tällä syntyy heidän käyttöönsä sopiva rakenteista pastaa. Hetken jälkeen olimme jo pöydässä istumassa ja maistelimme bruschettaa, capresea ja vitello tonatoa. Näistä ehkä hienoin oli Vitello jossa vasikan paistin mureus oli kohdillaan.

Se mihinkä kiinnitin bruschetassa huomiota oli tuoreus. Usein nimittäin sipuli maistuu vanhalta, mutta täällä oli tuoreuden tuntua. Tämän jälkeen keittiöstä vilkutettiin että kohta kokataan pastaa. Näin ohimennen, katselin kun pasta meni ensin pastakeitinveteen jossa oli tietenkin suolaa ja pannulla valmistui kastike chilin, valkosipulin ja oliviiöljyn kera. Tuoreet valikoidut sydänsimput päätyivät mukaan ja lientä. Aika pian pastakin lisättiin joukkoon. Sanoisin että annos minimalistinen mutta puhtaasti sitä mitä tämän tyyppinen ruoka pitäisi olla. Erityisesti pasta annoksien kokoaminen tapahtui selkeällä kaavalla, niin että se ensin kerittiin kokoon keskelle ja reunoille täytteet. Lopuksi vielä tiivistynyt kastike päälle. Sitten olikin aika palata pöytään, annoksien saattelemana.

Pöytään tuli myös tatti-herkkusieni täytettyjä ravioleja ja rapupastaakin. Näistä kaikista, suosikkemme oli raviolit, kun ei sillä määrällä voita ei voi mennä pieleen mutta sydänsimpukka pasta oli harrastajan makuun ehkä selkeiten oma tarinansa elämyksenä.

Tietenkään, eihän italialaista ruokaa voi syödä ilman laadukasta viiniä tai jälkiruokaa. Perinteisen oloinen tiramisu oli kyllä juuri sen makuinen kuin pitäisikin. Kiinnitin huomita illan aikana, että iso osa asiakkaista vain käveli sisään kadulta kuin paikalliset. Myös se että ravintolassa on vain n. 40 istuma paikaa mutta silti aina vähintään kaksi kokkia kertoo paljolti panostus tasosta.