Yhteistyössä Ravintola Fat Lizard
Vantaan ravintolapostussarja sai niin hyvän vastaanoton, että päätin jatkaa samalla teemalla – nyt kuitenkin Espoossa. Tuttuun tapaan kierrän ravintoloita kaverini Tomin, eli makuinsinöörin kanssa.
Otaniemessä sijaitseva Fat Lizard on ollut positiivisesti otsikoissa lähinnä hyönteisruoan, mutta myös muiden annosten tähden. Napolilainen pizza ja premium burgerit vetävät ilman muuta, ja olinkin kiinnostunut maistamaan paljon hehkutettuja ruokia.
Vierailumme ajankohta oli perjantai, joka on ainakin useimmissa ravintoloissa viikon kiireisin päivä ja niin se taisi olla Fat Lizardissakin. Ravintolan löytäminen ja sinne meneminen oli varsin näppärää, kun olin liikkellä metrolla. Ulkoa paikka ei näyttänyt ruuhkaiselta tai täydeltä, mutta sisällä oli suorastaan vilske. Olisin mieluiten istunut ikkunan ääressä valokuvaukseen sopivamman valon vuoksi, mutta se ei ollut nyt mahdollista. Suuri ravintola ei ollut onneksi meluisa, vaikka niin voisi kuvitella. Akustiikka on siis hyvin hoidettu.
Ruokalista on sopivan ytimekäs ja sieltä erottuu erityisesti premiumlihat, kuten Angus ja Wagyu. Kuitenkin myös vegepainotteisia annoksia on useampi. Päädyimme ottamaan alku-, pää- ja jälkiruuan sen perusteella, mitä tarjoilija suositteli.
Kampasimpukat verigreipin kanssa oli kivan makuista ja näköistä. Ehkä pienen suolan olisin tähän kaivannut, mutta sekin on makuasia. Grankulla burgeri oli modernisti valmistettu blini yhdistettynä skageniin. Vaikka annos voisi olla vähän tylsä, oli tämä kaikkea muuta. Siian mätiäkään ei ollut määrällisesti säästelty.
Erikoisoluita vai vielä erikoisempia oluita? Oluiden ystävälle Fat Lizard on keidas ja poikkeaa monesta Helsingin olutravintolasta, sillä esimerkiksi erikoisolutta myydään hanasta. Itse olen sour oluiden fani, ja sellaisen tuopillisen sain eteeni. En ole asiantuntija oluiden suhteen, mutta juuri siksi oli erittäin mukavaa, että tarjoilija tiesi oluista keskivertoa enemmän ja osasi kertoa, mikä olut sopisi esimerkiksi burgerille tai pihville.
Pääruokana minulle tuli entrecote ja makuinsinöörille Double burgeri. Vaikka pihvi on valitettavan monessa ravintolassa listan heikoin lenkki, on Fat Lizardissa selkeästi panostettu lihaan kokonaisuutena. Angus-härkä oli juuri niin hyvää, kuin olin toivonutkin. Sesongin parhaita mukuloita eli uusia perunoita oli kohtuullinen määrä annoksessa, mutta päälimmäisenä jäi mieleen hyvin valmistettu bearnaise-kastike. Yleensä bearnaiseenkin saa pettyä, sillä sitä ei kovin usein valmisteta talossa. En varmistanut asiaa, mutta mausta päättelin, että tämä kastike ei tullut valmiina tuubista. Myös focaccian kaltainen rapeapintainen leipä valmistettiin alusta asti talossa.
Hyvää ateriaa ei tietenkään voi päättää ilman jälkiruokaa. Death by Chocolate valikoitui minulle ja insinööri otti pirtelön. Jälkiruoka on yksi niistä jutuista, joka kertoo todella usein keittiön osaamisesta ja täällä näytti vahvalta. Suklaa annoksen päällä oli ohut suklaakiekko, ja kun siihen kaadettiin kuumaa suolakinuskia, alkoi suklaa sulaa muodostaen mielenkiintoisen sekamelskan lautaselle. Kaikki suklaan ystävät olisivat olleet tästä annoksesta kateellisia. Tuunattu ja koristeltu pirtelö oli hauskan näköinen ja yllätyksellisen raikas – ei siis yhtään äklömakea, kuten olisi voinut olettaa.
Digestiiviksi otimme vielä drinkit ja istuskelimme tovin, vaikka kello oli jo paljon. Fat Lizardin keittiö on suhteellisen myöhään auki, mikä sopi meille tällä aikataululla erinomaisesti. Siihen nähden, mitä laatua lautaselta löytyi, eivät hinnatkaan olleet pahat. Voisin hyvin kuvitella, että tulisin tänne istumaan iltaa kaveriporukalla toistekin, hyvän ruoan ja oluen perässä tietysti.
Toivoisin todella jos kävisit vilkaisemassa ja tilaamassa youtube-kanavani. Kehitän ja työstän sitä, joten otan myös mielelläni postaus ideoita vastaan.
https://www.youtube.com/alexandertrivedi
Koko video on kuvattu ja editoitu Samsung Note 9 ja stillit on otettu Canon Eos Rp, jossa oli 35mm linssi.