Postaan tänne blogiin sellaisia ruokia, joita ihan oikeasti ja aidosti arkisin syön. Joitain useammin (kaiken maailman kasvispöperöt), toisia vain satunnisesti. Tämän kertainen kuuluu tuohon jälkimmäiseen kategoriaan.

Viime keskiviikkoiltana töiden jälkeen ei auttanut muu kuin kääriä hihat ja laittaa pannu kuumaksi. Sain nimittäin lahjaksi valtaisan (2kg!) kimpaleen Tammisen Rotukarjan entrecotea. Siitä syntyikin maittava juhla-ateria arjen keskelle.

Mutta nyt itse asiaan, eli pihviin. Vaikka liha olisi kuinka laadukasta, sen voi silti pilata valmistusvaiheessa. Pihvin paistaminen ei sinänsä ole mitään rakettitiedettä, mutta on olemassa muutama seikka, jotka kannattaa huomioida, ellei halua pihvistään kuivaa kengänpohjaa. Olen itse tottunut valmistamaan pihvit kotioloissa tällä tavoin:

Nosta entrecote huoneen lämpöön puoli tuntia ennen valmistusta.

Poista kokonaisen entrecoten pinnasta paksuimmat kalvot.

Leikkaa entrecote noin 2 – 3 cm paksuisiksi pihveiksi ja suolaa molemmin puolin.

Kuumenna pannussa öljy todella kuumaksi ja paista pihveille yhdelle puolelle kunnon paistopinta ja käännä. Lisää kääntämisen jälkeen noppa voita ja lusikoi vaahtoavaa voita pihvin päälle muutaman minuutin ajan. Pihvejä on siis tarkoitus kääntää vain yhden kerran.

Pihvit kannattaa paistaa muutamassa erässä, pari kerrallaan. Näin pannun lämpötila ei pääse laskemaan, eivätkä pihvit ala kiehua.

Kääri pihvit folioon ja laita uuniin 50 asteeseen puoleksi tunniksi.

Tarjoile esimerkiksi selleripyreen ja paprika-sipulipaistoksen kera.