*tekstissä voi olla rajuja kirjoitusvirheitä
Yleisesti, tein viime vuonna ensimmäisen reissun tähän Suomen merellisimpään kolkkaan. Silloin reissaaminen sujui laivalla ja paikanpälllä tsekkattiin keskeisimmän raflat tästä kaupungin ytimestä. Koska tämän tyyppinen reissu oli jo koettu, tämän kertainen agenda oli reissata Ahvenanmaalle omalla autolla Turun saariston kautta. Hetken sain tutkia kuinka tämmöinen reissaaminen onnistuu ja selvisi ettei asia ole ihan yksinkertainen. Eli jos reissuun haluaa, pitää varaa autolautta Ålandstraffickin sivuilta. Toki, voi lipun ostaa itse lautastakin mutta jos haluaa ennakoida mahdollista ruuhkaa, netinkautta ostettu lippu kertoo kuinka paljon tilaa lautassa on. Samoin olisi hyvä yöpyä yksi yö saaristossa koska tällä reitillä halutaan välttää pelkkää läpikulku liikennettä, joka johtuu siitä että muuten lautat kirjaimellisesti ruuhkautuu. Luin myös että voi saada 100€ sakon jos ajaa vain läpi mutta tämä ei ollut meidän huolemme koska aioimme yöpyä saaristossa. Okei, lähdetääs sitten itse reissuun, eli Vantaalta suuntasimme Turun lähelle Kustaviin, josta lossin kautta yhdelle saarella josta toiselle toiselle lossille ja lopulta autolauttaan. Itseasiassa, tähän astisesta matkan teosta, oli melkoinen määrä kauniita maisemia ja mukavan oloisia kahviloita/ majataloja matkan varrella, mutta jatkoimme matkaa joka tapauksessa. Vasta Lappon saarella pysähdyimme yöpymään Pellas guest houseen, joka on tavallaan kuin vuokraasunnon lainaisi, mutta niin että aamupalaakin saa ovelle tuotuna. Toki, Lappoon saari on sikäli hauska että täällä on frisbee golf rata, mini golf rata, yksi kauppa ja ravintola. Jos haluaa lomallaan omaa rauhaa, on nämä saaret siihen kuin luotuja.
Ahvenanmaasta puheenollen, kävimme kalassa tässä Lappoon saaressa paikallisen mökkiläisen kanssa ja ihan muutaman tunnin verkkokalastuksella nousi yli 20 hyvän kokoista ahventa. Lieneekö sieltä syy mistä Ahvenanmaa nimitys on tullut. Pikaisesti pohdittuna tämähän olisi mitä loistavinta mökkiseutua, mutta voiko mökin ostaa tuosta vaan? ei, pitäisi olla joko paikallinen tai asua n. 5 vuotta tällä seudulla, jotta saa luvan hankkia. Kalastaja tokaisi että kaavoitettuja tontteja saa ostaa ketä vain, mutta asiaa ei vain kerrota kovin selkeästi missään. Oli miten oli, tässä vaiheessa kello lähenteli jo ilta kahdeksaa, joten oli aika mennä syömään saaren ainoaan ravintolaan, galeakseen.
Sisällä näytti olevan vilskettä ja kun koko saari on meren ympäröimä niin tottakai tässä ravintolassakin oli merinäköala. Listalta löytyi klassikoita vuosikymmenten takaa, kuten etanat ja leikkeet, joten päätin ottaa oskarin leikkeen ja puolisolle tuli punajuuripihvi kasvisannos. Ruuan valmistuminen kesti n. 20 minuuttia ja huomasinhan sen että joka melkein joka pöydässä oli asiakkaita, samoin kuin terassilla. Annos koko pisti silmään ensimmäisenä, eli ihan pienestä leikkeestä ei ollut kyse. Samoin lisäkkeenä olleet uudetperunat oli lähes suolattomia mutta lisäke vihannekset eli rakuunaporkkanat + veget ja leikkeen panerointi oli varsin hyvällä mallilla. Myös se että henkilökunta oli todella palvelualtista, antoi hyvin ammattimaisen vaikutelman. Näitte pääruokien jälkeen olimme valmiit palaamaan kopperoomme nukkumaan kun huomenna oli kuitenkin 8.45 lautta lähdössä.
Seuraava päivä jatkui autolautalla ja lossilla, kunnes eksyimme bomersundin linnoituksen lähelle. Onhan se jännä nähdä kuinka massiivinen ja hieno komplexi on täällä ollut venäjän vallan aikana. Voisin hyvin kuvitella että massiivisella restautoinnilla, tämä voisi olla ympärivuotinen matkailukohde. Kello kuitenkin tikitti ja n. 12 aikoihin olimme Smakbyssä, eli siellä missä strömsööstä tuttu kokki michael björlklund pyörittää ravintolaa. Lounalle tilasin tykin kuulia eli lihapullia hintaan 19€ ja siihen kuului myös salaattipöytä, leipä ja kahvi. Salaattipöydän taso oli semi hyvä, leipä oli keskivertoa parempi ja lihapullatkin maistuivat maittaville. Okei talossa tehty on tietenkin hyvää mutta ehkä jonkun makuun tämä voisi olla tyyristä, mutta kun lomalla ollaan niin ei se niin kirpaissut. Tästä jatkoimme matkaa läheiseen rantaan kokkaamaan Mikken kanssa vähän ahventa, joka taltioitiin Visit ålandin kanavia varten. Pitänee jälleen kerran antaa pisteet Mikken loistavalle suomen kielen taidolle ja huumorille. En ollut vähään aikaan nauranut yhtä paljon ja fiilis oli sama kameran toisellakkin puolella.
Kiireisen ja suhteellisen tapahtumarikkaaan aamun jälkeen, halusimme pikkusen rentoutua, joten siirryimme seuraavaan majoituspaikkaamme, joka oli Saltvik bed and breakfast. Tämä retron näköinen kartano osoittautui entiseksi emäntäkouluksi, jossa oli nykyään majoitustoimintaa. Vanhoja traktoreja, astioita, tauluja ja retroa taidetta oli hiukan joka paikassa. huoneemme väritys ja valaistus oli niin uniikki että tiesin jo huoneeseen astuessa että täällä nukun hyvin. Okei, pienenä kolikon kääntöpuolena oli se että suihkut ja vessat oli käytävillä, joten eihän tämä ollut ihan hotellikaan. Lähialueen maastosta löytyi uimaranta, viikinkikylä ja lukuisia kartanoita. Viikinkikylässä järjestetään joka vuosi mieletömiä tapahtumia, mutta satuimme juuri siihen aikaan kun kylä olisi ollut ruton puhdistama eli tyhjä. Illasta oli aikaa hiukan googlailla ja lähin ruokapaikka tästä katsottuna oli se Smakby jälleen, joten menimme sinne jälleen.
Vaihtoehtoina paikanpäällä oli terassin ruokalista ja sitten hienompi sisätilan ala carte lista. Koska olimme kuitenkin omalla rahalla liikenteessä, ajattelimme syödä terassilla. Metsästänjän leipä ja burgeri valikoitui meidän makuumme. Odotimme ehkä 15 minuuttua ja ruoka saapui. Annos koko oli kohtuullisen iso, hampparin ulkonäkö oli myös varsin tikissä, mutta ehkä se olisi kaivannut vielä pikkusen säätöä. Kuorista puuttui pikkuisen paahteisuutta ja pekonikaan ei ollut rapeaa. Maut olivat kuitenkin semi jees tasolla ja metsästäjän leipä oli ehkä kokonaisuutena se parempi annos. Koska halusimme maistaa ahvenanmaalaista pannukakkua, piti semmoinenkin tilaa. Tämä oli suorastaan iltamme kohokohta, kuohkea pannukakku, luumuhilloketta ja kermavaahtoa. Koko annos meni ja olimme molemmat aivan innosta piukeina. Hintavaa? n. 19€ oli pääruoka annokset, joka ei kuulosta ihan mahdottomalta, ottaen huomioon ettei lähialueella oli mitään muitakaan ravintoloita.
Seuraavaan päivään kuului tietenkin uniikin maukas aamupala retrossa majoittumis muodossamme. Ruokailu tilan saliin oli saatu todella hauska tunnelma astiakaapeilla ja retroilla kalusteilla. Suppea mutta hyvinkin valikoitunut aamupala sisälsi melkein kaikkea mitä voisi toivoa. Erityismaininnan saa granola, joka oli parasta mitä olen syönyt viimeisen vuoden aikana missään paikassa. olihan kaikki muukin vähän normaalista poikkeavan oloista ja googlailun jälkeen totesin että täällähän on paikallisista aineksista koostuva aamupala. Tästä oli hyvä jatkaa matkaa Havsiddenin resorttiin, joka on aivan saaren pohjoisosassa. vajaan tunnin ajelun jälkeen olimme kalliosella kukkulalla ihmettelemässä aavaa merinäköalaa, joka täytti horisontin. Huoneemme ei ollut vielä valmis, joten menimme käymään aivan lähellä sijaitsevaan Grannasin omenatarhaan käymään.
Täällä omistajan poika näytti ja kertoi hiukan omenoista, jonka yhteydessä selvisi pari hauskaa faktaa. Suomalaiset talviomena eivät ole vahattuja vaan niihin muodostuu vaha omenen sisältä. Samoin, Zari niminen omenalajike sopii osalle omena allergikkoja ja sitä pitäisi löytyi suhteellisen hyvin kotimaan kaupoista. Alkoi olemaan myös lounasaika, joten pätimme mennä grannasin bistroon, joka sijaitsi omenatarhan vieressä. Listalla oli muutama annos tyypillisimpiä paikallsia ravintola annoksia ja meille valikoitui leikkele ja ahventa. Ruuan taso oli maltillisen korkea siihen nähden että kaikki lautasella ollut oli täällä valmistettua ja ruokajuomaksi meille tarjottiin tyrni-omenamehua, joka ei muuten ollut pöllömpää. Jos näköalasta voi puhua, sitä olisi voinut verrata välimeren viinitarhojen miljöösen. Parvelta nimittäin näkyi kymmeniätuhansia omenapuita.
Kaipasimme jo vähitellen liikkumista, joten matka jatkui takaisin havsviddeniin, jossa huoneemme oli valmis ja ajattelin kokeilla millainen hotellimme sauna ja allas olivat. N. 10-15m pitkässä altaassa pystyi polskimaan ja saunassa riitti ytyä mutta olimme lähes ainoat asiakkaat, joten saimme aika rauhassa ihmetellä tovin ennenkuin lähdimme kaluamaan lähialueen maastoa. Kallioilla liikkuessa, odotimme näkevämme merikotkia mutta meidän tuurilla ei ensimmäistäkään tullut vastaan. Toki, kalliolle paisteli ilta aurinko niin kauniisti että tässä oli hyvä sauma nappailla kuvia kun siltä tuntui. Toki, Havsvidden on uniikin sijaintinsa lisäksi se on tunnettu tasokkaasta ruuasta, joten pitihän se testata.
Ravintolasali näytti tyhjältä alkuun ja saimme pöydän merinäköalalla mutta meitä suorastaan hämäsi se että vuorossa näytti olevan kymmenen tarjoiliaa. En kysyny miksi vaikka olisi tehnyt mieli, mutta huomasin että sali tuli ihan täyteen iltaa kohden. Voi olla että tämä on matkaamisen arvoinen ruokailu kohde? Menuuta suositeltiin, joten sillä mentiin. Talossa leivotu leipä oli paitsi kauniisti laitettu esille mutta myös maullisesti odotuksien veroista. Voista pystyi myös maistamaan hivahduksen tryffeliä, joka antoi mielikuvaa muusta ruokatuotteesta. Ensimmäinen alkuruoka oli rapupannacotta, joka tavallaan muistutti skagenia, mutta olemalla kuitenkin aivan omassa luokassaan maullisesti. Rakenteita ei oltu unohdettu, annoksessa oli rapeaa ja narskuvaa elementtiä, jos jonkinlaista. Pääruokana tuli karitsaa, joka oli mitä todennäköisinmiten paikallista. lisäke vihanneksien kanssa ei oltu säästelty, lihaliemessä keitetty peruna maistui odotuksien veroiselle ja karitsan kypsyyskin oli lähelle optimaalista. Okei, olihan karitsa päässyt medium plussan puolelle mutta runsas kastike ja hyvin tehdyt lisäkkeet konpensoi kokonaisuutta. Jälkiruokana komeili seljakukka creme brulee, joka alkuun vaikutti tylsältä mutta maullisesti täytti odotukset. Sanoisin että ruokatuote on parempi kuin voisi odottaa, olematta kuitenkaan liian hienoa. Tämän jälkeen oli hyvä räpsästä pari kuvaa laskevasta auringosta ennenkuin oli aika asettua levolle.
Sanoisin että nukuin bed and breakfast paikassa paremmin kuin täällä mutta resortin aamupala oli laaja, ja itseasiassa laajin mitä tällä reissulla on ollut. Tasokas ja siisti aamupala oli katettu samaan merinäköalalliseen tilaan, josta oli helppo valikoida makunsa mukaan evästä. Pisteet antaisin leipävalikoimasta, se oli paitsi runsas mutta todennäköisesti talossa leivottua. Muuten hiukan ihmettelin ettei marjoja löytynyt aamupalapöydässä vaikka nyt olisi niiden sesonki. Toisaalta, kaikkea muuta oli enemmän kuin tarpeeksi. Sitten olikin aika ajaa marienhaminaan kohden.
Merikorttelissa oli seuraava kohteemme ja se oli vanha höyrylaiva nimeltä M/S Sunnan 2. Parkkipaikkoja löytyi hyvin, joten saimme auton parkkiin jopa suhteellisen lähelle ja helposti ennen risteilyä. Noin 3,5t kestävällä risteilyllä voi nauttia lounasta ja juomaa oman aikataulunsa mukaan, mutta erityisesti maisemat teki meihin lievän vaikutuksen. Voisin kuvitella että jokin tärkeä tapaaminen tai vuosipäivä ruokailu olisi täällä kokemuksen veroinen. No mitä nyt voi todeta ruokatuotteesta on että tuote on todella perinteinen ja erityisesti hiukan vanhempaan makuun mutta en sanoisin sitä huonoksikkaan. Toki se että kaikki arvostelut kyseisestä paikasta oli 5/5 tuo hiukan epäilyttävän mielikuvan.
Seuraava yöpymisemme oli Park åland hotellissa, joka sijaitsee aivan tässä ydin keskustassa. Viime vuonna ruokailimme tämän hotellin ravintolassa joka on siis tavallaan kuin sporttibaari mutta selkeästi tasokkaampi kuin voisi odottaa. Tässä välissä oli kuitenkin hyvä ulkoilla, joten lähdimme kävelemään keskustaa ympäri ja aika nopeasti pystyi todetta ettei täällä ollut paljolti mikään muuttunut. Vaikka tavallaan kaupungissa ollaan, n. 5 minuutin kävelymatkan sisään pääsee merinäköalan äärelle. Näin viimeiseksi illaksi, meidän oli tarkoitus käydä kaupungin uusimmassa ravintolassa, joka sattui olemaan tapaspaikka.
Tavallaan tämähän oli enemmän kuin sopivaa, kun ei meillä niin kova nälkä ollut. Paikan nimi oli Boqueria, joka kuulosti ja näytti hyvin samalta kuin se yksi paikka Tukholmassa. Ruokalistalla ei ollut yhtään isompaa pääruokaa, joten tilasimme 6 eri tapas annosta, jotka oli yhteensä ehkä 42€. No siis makuina antaisin pisteet haloumi ranskalaisille ja melanzanelle, mutta mikään annos ei ollut myöskään floppi. Kun pohdin etnisten ravintoloiden tarjontaan Ahvenanmaalla, on se kyllä harvinaisen vähäinen ja ehkä juuri siksi täälläkin oli suorastaan ruuhkaisaa, vaikka olikin torstai ilta. Kiireen sattumana mekin saimme yhden annoksen, jota emme tilanneet ja sekin voi kertoa kuinka alkutaipaleella ollaan vielä. Makeaa olisin ehkä kaivannut mutta päädyimme palaamaan hotellille ja sattuman kaupalla huomasin että täällä hotellin ravintolassa oli talossa tehtyä jäätelöä. En voinut ohittaa§ tilaisuutta ja yllätyinkin että vastaan kaikkia odotuksia, täällä ollut vaniljajäätelö oli yksi reissumme parhaista.
kotiinlähtöpäivään kuului tietekin vielä aamupala joka oli tässäkin hotellissa koostettu paikallisista aineksista. Okei åland meijerin tyrnijogurttia en nähnyt täällä vaikka se onkin yksi paikallisista suosikeistani mutta sen sijaan paikallista palvikinkkua löytyi niinkuin juustojakin. Tästä matka jatkui ulkoilemaan lähelle satamaa ja lopulta takaisin hotelille pakkaamaan. Meidän viimeinen ateria ahvenanmaalla oli Nautical kesäterassilla, joka onneksemme sijaitsi aivan lähellä satamaa. Saapuessamme, koko terassi oli miltein tyhjä mutta aika pian istuuduttuamme alkoi porukkaa virtaamaan. Tarjolla oli kaikkea pokebowlista, burgereihin ja päivän lounasannokseen. Näistä kaikista burgeri houkutti, koska olin kuullut että se olisi äärimmäisen hyvä. n. 15 minuutissa burgeri saapui.
Ranskalaiset oli sitä ihan tyypillistä laatua mutta sen missä oli huomioitu erillaistaminen, oli että ne ainekset jotka on yleensä löytyy burgerin välissä oli jätetty lautasen reunalle. Tämä ratkaisu oli sikäli hyvä kun hamppari vaikutti grilli versiolta, eli hiukan klassisemman tyyppiseltä jossa keskitytään käsin syötävyyteen ja omanlaiseen makumaailmaansa. Maullisesti burgeri hyppäsi highendin ja premiumin välimaastoon, joka tarkoittaa että käsin syötävä mutta makua löytyi haarukallakin syötäväksi. Majoakaan ei ollut liian vähän, niinkuin ei ranskalaisetkaan loppuneet kesken. Iloksemme saimme huomata ettei tällä terassilla lokitkaan tuottaneet haasteita niinkuin valtaosassa paikkoja. Aika pian kun ruoka oli syöty ja nassut olivat aikalailla täynnä, piti testata vielä ahvenanmaalainen pannukakku, jotta sitä voisi verrata siihen mitä saatiin Smakbyssä. N. 7€ hintainen pannari oli annoksena jonkin kokoinen mutta kylmä. Yleisesti maku ja rakenne oli priimaa, mutta ehkä smakbyssä toteutus oli vieläkin parempi ja hinta hiukan alhaisempi. Voi olla että hyvä sijainti tuo tässä pienen lisän mutta jos Smakbyn hamppari vertaa tähän, niin tämä terassi burgeri voittaa sen. Tähän voi vaan todeta että kaikella on puolensa ja aika siirtyä kotia kohti.
Auto risteiliään? tämä oli helpompaa kuin olisi uskonut, terminaalin sijaan ajetaan kaistaan, jonka suuntaviivat sanoi Tallink ja tarkistus kopin kohdalla sanoin nimeni ja näytin passia ja kassa kaveri tarkista tiedot, jonka jälkeen ajettiinkin jo laivaan. Prosesssina, autolla risteiliään on helpompaa kuin voisi kuvitella. Kotimatkalla naputin tämän tekstin joten valtaosa tarinasta on ihan lähimuistista. Mihinkä tulisi kiinnittää huomiota jos siis autolla haluaa Ålandissa reissata? Ainakin näin kesällä hyvä ilmastointi teki terää. Parkkipaikkojakin oli harvinaisen hyvin mutta jos navigaattorin varaan jättää suuntavaistonsa, kannattaa pitää silmät auki. Käytännössä siis, autolla sinne reissaaminen ole kovinkaan monimutkaista.
