Yhteistyössä Onni ravintolat

Tällä kertaa kohteena on Viisi Penniä aivan Töölön nurkilla. Olin poikkeuksellisesti yksin liikenteessä, sillä kaikki kaverini olivat töissä. Viisi Penniä ei kuitenkaan ollut minulle ihan uusi tuttavuus, vaikka viimekerrasta onkin vierähtänyt monta vuotta. Olikin mukava päästä testaamaan, millaista ruokatuote kehutussa töölöläisravintolassa oikein onkaan.

Sateisena päivänä tunnelmallisesti valaistuun ja pehmeän maanläheisin sävyin sisustettuun ravintolaan astuessa arkistressi tuntui hieman lieventyvän. Ravintolan yläkerta on selvästi mietitty ruokailuun, kun taas alakerrassa tv:t ja muu miljöö houkuttelevat yksille ja seuraamaan matsia. Jäin itse alakertaan istumaan. Alkuvuoden erikoisteemana oli, mikäpä muukaan kuin blinit. Olin hiljattain nauttimassa blinejä myös Vuosaaressa, joten nyt teki mieli jotain muuta. Päädyin tarjoilijan suosituksesta lopulta tilaamaan tartaria, burgeria ja jotain makeaa, unohtamatta ruokajuomana toiminutta huurteista.

Olueksi valikoitui vaalea, mutta hieman kuparin sävyyn kääntyvä Fullersin esb, toki valinnanvaraa oli, nimittäin baaritiskin takana on 19 eri hanaa ja 90 eri pullo-olutta. Ihan uteliaisuuttani kysyin, että voiko täällä seurata Suomen pelejä ”fiiliksellä” eli äänillä ja kuulemma erityisesti Suomen pelien kohdalla näin toimitaan.

Pian pöytään saapuikin alkuruoka, joka oli porotartaria, sekä muutama talon tapaksista. Annoskoko antaa selkeästi ymmärtää ruokaisuuden päälle. Monissa Helsingin keskustan ravintoloissa alkuruoat ovat pienehköjä, mutta nyt niillä oli kohtuullisesti kokoa. Maullisesti poro erottui, savuisuus oli pehmeä ja annos sopivan kostea. Yleisesti tartari oli rohkea, siksi pidin siitä, mutta sanoisin, että jos kaipaa miedompaa ja neutraalimpaa kokemusta, kannattaa valita jotain muuta. Alkupalalankun tuotteet olivat taas huomattavasti miedompia: salamia, Peltola Blue -sinihomejuustoa, marinoituja tatteja ja perunasalaattia. Koko alkupala-/ tapaskonsepti vaikutti hyvin samantapaiselta, kuin Malmin Suskissa, jossa tykkäsin alkupaloista erityisesti.

Tartarin huuhdottuani Fullersin esb:llä saapui itse Äijäburgeri. Tarjollahan olisi ollut kaikkea erikoisempaa maksasta leikkeisiin, mutta monesti yritän valita jonkun sellaisen annoksen, jota ns. keskivertoasiakas tilaisi. Burgeri on hyvin helposti lähestyttävä ja moneen makuun istuva tuote, mistä johtuen sitä monissa ravintoloissa tilataan paljon. Tällä kertaa burgeri oli tehty äijämeiningillä, erityisesti kun burgerissa ei ollut mitään vihreää. Itseasiassa, ainut ”kasvis” tässä hampparissa oli ketsuppi ja coleslaw. Maullisesti tämä kombo oli kohtuullisen tuhti, kun kaiken tavanomaisen lisäksi, välistä löytyi sipulirengaskin. Kauniin mediumiksi paistettu pihvi, rapea savukylkiviipale ja Myrttisen suolakurkut olivat kuin jostain ruokadokkarin mässäilystä. Jaksoin ehkä 2/3 burgerista, joten täyttävyyden voi jokainen päätellä itse. Lisäkkeenäkin oli dirty fries, mutta olin jo niin tukossa, etten niitä maistanut kuin pari hassua kappaletta. Hyvänä tarkennuksena, burgeri ateriaan ei kuulu ranskalaisia, vaan ne pitää tilata erikseen (jos siis on hyvin suuriruokainen). Suositusolut tälle burgerille oli Briteistä tuttu Spitfire. Vaikka pidänkin perinteisistä oluista, olisin ehkä mieluiten vetänyt näin tuhdin ja rasvaisen burgerin seurassa hedelmäistä ipaa tai jotain souria. Eniten tämän tyyppisestä ravintolasta saisi irti porukalla, mutta tuotteen tulkitsemisen kannalta, yksinkin se onnistuu. Pienenä disclaimerina, tässä vaiheessa hämyisää iltaa oli valaistus niin heikko, etten saanut kovin edustavaa kuvaa itse burgerista.

Seuraavaksi oli jälkiruuan aika. Alkuun pohdin, että pannacotta olisi kiva, mutta päädyin suklaakakkuun. Tuhdin tumma kakku sai seuraksi yön tummaa olutta Keisarilta. Suklaakakussa pystyi maistamaan voin ja suklaan, mikä on yleensä toivottua. Kakussa tuhti, hiukan tahmainen rakenne pääsi parhaiten esille, kun sitä maistoi mangomoussen kanssa, jota oli siis annoksen ympärillä. Mielestäni tämän tyyppinen suklaakakku hakkaa mennen tullen ne höttöiset viritykset, joissa ei edes maistu suklaa. Makuparina tumma olut sopi tähän vaikka alkuun pelkäsin, että se dominoisi liikaa. Epäilen että tämän koko illan kaloripitoisuus lähentelee paria tuhatta, joten oli iha syykin sille, että alkoi hiukan unettaa. Oli siis aika vähitellen lampsia kotiin sulattelemaan hyvää ateriaa.

Summa summarum:
– Pikkuannosten sijaan ruokaisaa ja takuuvarmasti nälänvievää
– Viinien sijaan oluita ja viskejä
– Kokeellisen sijaan perinteinen
– Tyyriin sijaan kohtuullinen hinnoittelu


Mitkä on sinun kokemuksesi Viidestä Pennistä? Tein myös videon kyseisestä illasta, joten arvostaisin, jos kävisit vilkaisemassa sen Instastani ✌

https://www.instagram.com/alexandertrivedi/