Aamulehdessä oli pari päivää sitten mielenkiintoinen keskustelu otsikolla:
”Nyt puhuvat ravintolaryöpytyksen kohteeksi joutuneet keliaakikot, ketjuravintolat ja bloggarit”
Artikkeli koskee alalla työskentelevien mielipiteitä ja kritiikkiä joitain alan piirteitä kohtaan, joista syntyi hiukan syvempää keskustelua. Pitkään alalla työskennelleenä, itsellänikin herää vastaavista aiheista paljon ajatuksia. Otin artikkelista muutaman väittämän joista ajattelin kertoa oman näkemykseni.
Ensimmäinen väite kuuluu: ”Ketjuravintoloiden nimien taakse otetaan tunnettuja guruja, jotka eivät oikeasti ole ravintolassa töissä, kunhan käyvät näyttäytymässä avajaisissa. Se johtaa asiakkaita harhaan. Suoraan sanoen se on tosi iso kusetus.”
Onko tämä niinkuin uusi juttu? Toisaalta, jos antaa nimensä ja kasvonsa jollekin ravintolalle, ottaa todennäköisesti myös osumia ravintolaa koskevista kritiikeistä. En usko, että kukaan kokki ryhtyy pelkästään mainokseksi, kun kyse on ravintolasta ja omasta maineesta.
Toisen väitteen mukaan ”koulutuksen taso on luokaton, ja se alkaa näkyä ravintoloissa. Opetellaan hienoja tekniikoita, mutta ei osata maistaa, kuoria perunoita tai perata kalaa.”
Mielestäni kyse on pohjimmiltaan yksilöistä. Maailman huonoimmastakin koulusta voi tulla kovakin kokki, jos innostusta riittää. Työ on vaativaa, eikä kenestä tahansa ole siihen. Jatkuva oppiminen on alalla elinehto ja se on myös tekijä, joka niin vie pois kuin tuokin ihmisiä alalle.
Kolmas väite: ”Ennen asiakkaat söivät sitä, mitä listalla oli. Nyt vähän jokaisella on erikoistoiveita. Halutaan terveellistä, laktoositonta, vegaanista tai kaikkia näitä. Gluteenittomuus alkaa olla ravintolapiireissä yleinen vitsi.”
Mielestäni ongelma tulee siinä, kun halutaan tilata esim. alunperin gluteenipitoinen annos ilman gluteenia, mutta odotetaan silti samaa laatua. Esimerkiksi gluteeniton pasta voi olla oikein hyvää, mutta ei se maistu samalle kuin tavanomainen pasta, joka sisältää gluteenia. Sama pätee myös muiden allergioiden kohdalla. Yleensä erityisruokavalioita varten pitäisi olla joku vaihtoehto, joka olisi mietitty etukäteen asiaa silmällä pitäen. Jos näin ei ole, on ongelma suunnittelutyössä. Gluteenittomia tuotteita on toisaalta nykyään aika hyvin ja ainakin parhaista paikoista saa gluteenittomana fantastista ruokaa.
Hyvää kannanottoa.
Olisiko meidän Alan ihmisten aika uusiutua? Jos tämän ajanjakson trendi on viljattomuus, niin miksi taistella sitä vastaan? 2% väestöstä sairastaa keliakiaa, vaikka ehkä 20% ilmoittaa olevansa viljattomia. Samapa tuo on suunnitella kipsan menu siten ettei ongelmia synny. Jos se tuottaa ongelmia lienee syytä katsoa peiliin. Jos taas haluaa kokkailla vain sitä mistä itse tykkää, niin sitten ei auta kuin rutkuttaa allergioista. Valintojen maailman.
Ohessa myös joitain omia ajatuksiani kuukauden takaa:
http://puolihalvaantunutkokki.blogspot.fi/2016/09/ravintolakupla-otsassa.html
Kiitos paljon! ehdottomasti olisi aika päivitykseen. Toisaalta jos mietitään kuinka haastava se voi olla prosessina niin siinä voi vierähtää tovi, ennenkuin voidaan nähdään isommassa kaavassa muutosta. Pitkäänhän oli vastarintaa kasvis/ vegaanista ruokaa kohtaan ja sittemmin eli nyt se voi olla jonkun paikan osa liike-ideaa. Hieno homma että alan ihmisiä löytyy täältä blogi maailmasta!
Mitä yksityiset ravintolat edellä, sitä ketjut perässä. Yrittäjä voi aina kohdistaa tarjonnan omalle asiakaskunnalleen. Vegaaniravintola menestyy paremmin Kalliossa kuin Ulliksessa.
Täytyy nähdä tilanne mahdollisuutena. Tuotteen räätälöinti ympäristölle sopivaksi on pienen yrittäjän etu. Isomman ketjun on vaikeampaa spesifioida tuotetta. Ugh!