Yhteistyössä: SUBLU Tour Portugal

Sain ainutlaatuisen mahdollisuuden matkustaa Portugaliin ja kokemaan paikallista ruokakulttuuria, ja eihän tällaiseen tilaisuuteen voinut olla tarttumatta. Olin kuullut Portugalista hyvää erityisesti kulinaristisesta näkökumasta. Enimmäkseen hehkutusta on saanut osakseen Portugalin pääkaupunki Lissabon, mutta nyt oli tarkoitus matkata kauemmas turistien kansoittamasta kaupungista rauhalliseen Nazaréen.

Nazaré on reilun 15000 asukkaan kaupunki Keski-Portugalin rannikolla. Lentäen ei Nazaréen pääse, mutta matka taittuu Lissabonista autolla tai bussilla noin 1,5 tunnissa. Yhdensuuntainen bussimatka maksaa vähän päälle 10 euroa ja wifikin toimi bussissa moitteetta.

Reissulla oppaana toimi Mika Palo SUBLU Tour Portugal –matkatoimistosta. Hän on asunut Portugalissa miltei 20 vuotta ja puhuu portugalia yhtä sujuvasti kuin suomea. Ilman näin pätevää opasta, ei olisi ollut mitenkään mahdollista nähdä neljän päivän matkalla kaikkea sitä, mitä tuli koettua. Vietimme suurimman osan ajasta Nazarén lähialueilla, mutta teimme myös päiväretken sisämaahan Tomarin kaupunkiin. Viimeisenä päivänä ehdimme viettää muutaman tunnin Lissabonissa ennen kotiinpaluuta.

[left]

Portugalilainen keittiö 

Kulinaristin reissussa mielenkiintoisin osa on tietenkin ruoka. Olen aina kiinnostunut paikallisesta ruokakulttuurista ja siitä, millaista ruokaa ihan tavalliset ihmiset syövät kotona tai ravintolassa. Portugalissa ruoan lisukkeita ovat perinteisesti riisi, peruna ja leipä. Migas eli lisuke leipämurusta, kaalista ja oliiviöljystä tai açorda eli leipämössö puuromaisessa muodossa, ovat nekin niin ikään yleisiä lisukkeita, mutta ainakin minulle ennestään tuntemattomia. Leivistä erikoisin ja suomalaiselle vierain on ehkäpä maissileipä eli broa de milho, jota tarjolla oli ihan joka ravintolassa. Lämpimät kasviskeitot on Portugalissa tavallista kotiruokaa ja ravintoloissa yleinen alkupala.

Rannikkokaupungeissa luonnollisesti kalaa syödään runsaasti ja sen seurassa keitetty peruna on ihan tavallinen juttu. Rasvassa paitetut perunat ja kotitekoiset ranskanperunat ovat myös varsin yleisiä. Vaikka Portugalissa kalastetaan paljon, on Norjasta tuleva kuivattu turska varsin arvostettu raaka-aine. Tämä liittyy historiallisiin seikkoihin ja Portugalin muinaisiin purjehduslöytöretkiin.

Sisämaassa sen sijaan lihaa syödään enemmän ja huomasin ilokseni, että erilaisia makkaroita tarjolla oli runsaastikin. Meille tuttujen fileiden ja kalliiden ruhonosien sijaan ruoat koostuivat pitkälti halvemmista paloista ja sisäelimistä, mikä on oikeasti hyvä juttu.

Eikä sovi unohtaa viiniä ja oliiviöljyä, joita Portugalissa myös tuotetaan, ja joita pääsin matkan aikana maistelemaan ihan sieluni kyllyydestä 🙂

[/left]

[right]

[/right]

Hotelli Nazaréssa
Yöpaikkana oli Miramar Hotel & Spa, jossa hotellihuoneen ja aamiaissalin ikkunoista avautui huikea merinäköala. Näin hiljaisen sesongin aikana huoneen hintakaan ei päätä huimaa. Sijainti on todella hyvä, sillä hotellilta kävelee rantaan ihan vartissa. Samaan ketjuun kuuluva Miramar Sul -hotelli sijaitsee Nazaréssa vähän etäämmällä, mutta on sisarhotelliaan uudempi ja modernimpi ja myös kaupungin isoin hotelli. Puolestaan budjettimatkailijalle löytyy kaikkea bed & breakfastista, airbnb vaihtoehtoihin.

Yövyimme juurikin Miramar Hotel & Spassa torstaista sunnuntaihin eikä tosiaan huoneessa ollut moitteita. Hotellin yhteydessä on myös erittäin tasokas illallisravintola, jossa pyritään hyödyntämään paikallisia raaka-aineita mahdollisimman tasokkaasti. Kuvassa samana päivänä pyydettyä mustekalaa, josta ei ainakaan makua uupunut.

Lisäksi kävimme yhtenä iltana illallistamassa Miramar Sul -hotellissa ja samalla tuli koettua runsas portugalilainen buffet. Tasokkaampaa illallispöytää ei kuulemma Nazarésta löydä ja tarjolla oli tosiaan kattavasti paikallisia erikoisuuksia perinteitä kunnioittaen. Viineissä oli myös huomioitu paikallisuus.

Viiniä ja oliiviöljyä

Viinitila Quinta dos Capuchos sijaitsee aivan Nazarén lähistöllä Alcobacassa. Noin 12 hehtaarin tilalla tuotetaan pääasiassa punaviiniä, mutta myös valkoviiniä, roséviiniä ja kuohuviiniä. Erikoisuuksiin kuuluu keskiaikaistyyppiset viinit. Kaikki viinirypäleet kerätään käsin, mikä takaa viinien erinomaisen laadun. Tilan oman viinipuodin lisäksi paikalla järjestetään myös viinimaistelua ja järjestetään yksityistilaisuuksia. Nazaréen eksyville viininystäville ihan ehdoton suositus.

Nazarén lähellä Alcobacassa sijaitsee myös lähialueen tuottajien puoti, Granja de Cister, jossa myydään kaikkea saksanpähkinöistä avokadoon. Maistelimme paikallisia erikoisuuksia kuten Rocha-päärynää, maissileipää (broa milhoa), suodattamatonta oliiviöljyä ja paikallista alkuperää olevaa possua.

Sisämaassa Tomarissa sijaitsee toinen viinitila Quinta Casal das Freiras. Viinitilaa luotsaa perhe jo viidennessä sukupolvessa ja tilalla valmistetaan nykyään paljon muutakin kuin viiniä. Laadukkaat hillot, hunaja ja oliiviöljykin kuuluvat yrityksen toimintaan. Talon paras reserva syntyy erittäin perinteisesti: viinirypäleet murskataan viinin valmistusta varten jaloin polkemalla. Vieraanvarainen isäntäväki kutsui meidät lounastamaan kanssaan ja perheen rouvan valmistama aito portugalilainen ruoka oli yksi parhaista kokemuksista koko matkan aikana. Tämän lähemmäs aitoa paikallista makuelämystä on vaikea päästä. Lisäksi saimme vähän kerätä oliiveja, sillä käsillä on parhaillaan oliivinkeruusesonki.

Paikallista viinietikkaa
Teimme myös yhtenä päivänä pikaisen vierailun Golegã’han viinietikkatehtaalle. Kyseinen kaupunki tunnetaan erityisesti hevosistaan, mutta täällä valmistetaan tuotteita varsin kansainväliseen makuun. Esimerkiksi Paladin viikunabalsamicoa myydään myös Suomessa ja olen käyttänyt sitä esimerkiksi kesällä salaattiin. Hauskaa päästä näkemään ihan paikan päälle, miten ne omasta kaapista löytyvät tuotteet ovat saaneet alkunsa. Siellä ne viinietikat kehittyivät isoissa tammitynnyreissä.

Convento de Cristo
Tomarissa sijaitseva linna on yksi Unescon maailmanperintökohteista ja se on rakennettu vuonna 1160. Linnan ulko osaan ei ole sisäänpääsymaksua mutta sisälle on. Me olimme liikkeellä sen verran myöhään, että emme enää ehtineet linnaan sisälle. Linnan ympäristö ja puutarha ovat kuitenkin itsessään ihan näkemisen arvoisia, ja voin kuvitella että keväällä ja kesällä puutarha on upea.

Taverna Antiqva
Aivan lähellä Convento de Cristo -linnaa Tomarin kaupungin vanhassa kaupunginosassa sijaitsee erittäin viihtyisä keskiaikaisteemainen ravintola. Täällä tarjotaan ruokaa, joka replikoi mahdollisimman selkeästi keskiaikaista ruokaa makuja säästämättä. Ravintolassa soitetaan välillä myös livemusiikkia, keskiaikaisin instrumentein totta kai. Kokonaisuudessa mahtava kombo, ja kokenutkin kulinaristi saattaa yllättyä.

Thalasso Nazaré
Nazarén mieltää ehkä ensisijaisesti rantalomakohteeksi. Siksi saattaakin herätä kysymys, miksi matkustaa sellaiseen paikkaan talvella. Meille osui kohdalle oikein hyvät ja aurinkoiset säät. Mereen en siltikään olisi mistään hinnasta suostunut pulikoimaan, sen verran viileää ja aallokkoista meri oli. Sen sijaan piipahdimme viimeisenä matkapäivänä Thalasso-kylpylään aivan rannan tuntumassa. Kyseessä on merivesikylpylä, jossa vesi on erittäin mineraalipitoista ja myös hyvin suolaista. Mineraalien väitetään parantavan monia vaivoja, ja vaikka en näihin väitteisiin voi yhden kokeilukerran perusteella ottaa enempää kantaa, voin ainakin sanoa, että kokemus oli oikein rentouttava. Unohduimme lillumaan altaaseen niin pitkäksi aikaa, että meinasimme myöhästyä Lissaboniin vievästä bussista 😀

Bastardo-ravintola Lissabonissa
Turistien määrä Lissabonissa oli aivan mieletön ja rauhallisen Nazarén jälkeen meininki tuntui jopa hieman ahdistavalta. Rentouttavaan lomaan suosittelisin siis ehdottomasti painottamaan autenttisia pienempiä kaupunkeja, kuten Nazaréta ja Tomaria Lissabonin sijaan. Pikaisella noin kuuden tunnin visiitillä Lissabonissa ehdimme juuri kiertää muutamat keskeisimmät nähtävyydet ja syödä vielä ennen paluulentoa. Löysin Bastardo-nimisen ravintolan, joka sijaitsee aivan Lissabonin keskustassa hotellin toisessa kerroksessa. Ravintolan ruoka on hyvin modernia ja kekseliästäkin, kuitenkin perinteisiä portugalilaisia raaka-aineita kunnioittaen. Yhtenä esimerkkinä sipsijäätelö, joka todella maistui sipseille. Lissabonin ravintolatarjonta on tosiaan valtaisa ja varmasti joukkoon mahtuu niin hyviä kuin huonompiakin ravintoloita. Tälle ravintolalle voin kuitenkin antaa vahvan suosituksen.

Millaisia kokemuksia sinulla on Portugalista? 🙂

Erityis kiitos kuuluu vielä Tap Air Portugalille, suorien lentojen järjestelystä. Ilman tätä matkan teko ei olisi ollut yhtä helppoa.